Ne pienet asiat lasipallossa
Istun Stadin kansa sohvalla ja katsomme Rillit huurussa sarjaa. Nauhoitetaan sitä aina viikko putkeen ja katsotaan viisi jaksoa putkeen. Tänään kun aloitimme jakson Wonder woman leffan jälkeen näkyi seuraavaksi Sub leffana kohdassa: Mr. Ms. Smith leffa oli alkamassa kello yhdeksän.
Hassua naurahdin ja hymyilin. Se oli yksi Villen lempi leffoista..
Niitä pieniä hetkiä tulee joka päivä. Niitä pieniä asioita mistä muistaa toisen ihmisen. Oli se sitten leffan nimi telkkarissa, tuoksu tai hetki. Kosketus tai hymy. Vastaan tuleva ihminen tai auto. Välillä tulee se hetki milloin hymyilee ja naurahtaa. Naurahtaa hassulle muistolle toisesta ihmisestä. Silloin tuntuu etten ole unohtanut vaikka välillä tuntuu siltä. Tuntuu kuin vene minkä kyydissä joskus olin on karannut yksin merelle. Seison rantahiekassa avoinjaloin. Tunnen hiekan ja tunnen tuulen. Haistan meri ilman. Nään uuden auringon nousun mutta silti nään horisontissa häämöttävän veneen. Soutuveneen ilman soutajaa. Lipuen aaltoja pitkin. Koko ajan kauemmaksi mennen. Aallot sitä hiljaa keinuttaen kauemmaksi ja kaummeksi. Mutta silti kun kuljen rantahiekassa katsahdan aina veneeseen. Vaikkakin majakan valo vetää toiseen suuntaan. Silti arpia kantaen siitä soutu matkasta mikä yhdessä kuljettiin.
Muistoja niitä tulee hetkittäin. Tulee lasten puheessa:" Äiti muistatko?" Tulee Kaarlen sanoissa:"ISÄ" Tulee välillä kadulla kun mies pitää fedoraa päässä tai kun katsahdan toiseen suuntaan ja nään mustan nahkatakin heilahtavan tuulessa. Välillä kun kävelen siltaa pitkin ja katson alla virtavaa vettä. Katson sillan kaidetta muistan sen hetken kiinnitimme lukkoa siltaan. Sitä lupausta ikuisesta yhdessä olosta. Lupausta ikuisesta onnesta ja rakkaudesta. Hetkeä kun telkkarista nään tutun leffan nimen ja muistan hetken kun yhdessä katsottiin elokuvaa ja naurettiin. Kääryidyttiin peiton alle. Hetkestä milloinka syksyn lehti tippuu maahan ja riideltiin. Omenapiirakan tuoksusta tai vasta leivotun pullan tuoksusta. Muistosta missä meillä oli pakkasessa aina pullaa tai vähän vanhaksi mennyttä porkkanakakkua. Kaalin tuoksusta kun se porisee pöydällä kuinka meillä tuoksui kaali koko asunnossa kun raskaana ollessa teki mieli kaalikääryleitä. Se muisto tulee mieleen kappaleista ja musiiikista. Eilen tuli mieleen tähdet tähdet jaksosta.. Kesken kaiken lähdin suihkuun on vieläkin olemassa musiikkia mitä en pysty kuuntelemaan ilman kyyneleitä.
Niitä hetkiä tulee joka päivä vieläkin. Varmaan tästä ikuisuuteen asti. Varmaankin välillä vähän vähemmän kuin nytten. Hassua tuntuu että olen päästänyt jo irti mutta silti vielä niin läsnä muistoissa ja niissä hetkissä. Niissä muistoissa joita vaalin. Kannan kädelläni lasistapalloa mikä sisältää muiston jota kannan mukana aina vaalien ettei lasipallo meni rikki. Tuhansiksi sirpaleiksi siitä mitä me olimme. Minun tarkoitus on nyt kantaa sitä palloa ja antaa se joskus eteenpäin Kaarlelle jotta hän voi kantaa sitä ja antaa sen eteenpäin. Ettei kukaan koskaan unohda koska minä en unohda.
Hassua naurahdin ja hymyilin. Se oli yksi Villen lempi leffoista..
Niitä pieniä hetkiä tulee joka päivä. Niitä pieniä asioita mistä muistaa toisen ihmisen. Oli se sitten leffan nimi telkkarissa, tuoksu tai hetki. Kosketus tai hymy. Vastaan tuleva ihminen tai auto. Välillä tulee se hetki milloin hymyilee ja naurahtaa. Naurahtaa hassulle muistolle toisesta ihmisestä. Silloin tuntuu etten ole unohtanut vaikka välillä tuntuu siltä. Tuntuu kuin vene minkä kyydissä joskus olin on karannut yksin merelle. Seison rantahiekassa avoinjaloin. Tunnen hiekan ja tunnen tuulen. Haistan meri ilman. Nään uuden auringon nousun mutta silti nään horisontissa häämöttävän veneen. Soutuveneen ilman soutajaa. Lipuen aaltoja pitkin. Koko ajan kauemmaksi mennen. Aallot sitä hiljaa keinuttaen kauemmaksi ja kaummeksi. Mutta silti kun kuljen rantahiekassa katsahdan aina veneeseen. Vaikkakin majakan valo vetää toiseen suuntaan. Silti arpia kantaen siitä soutu matkasta mikä yhdessä kuljettiin.
Muistoja niitä tulee hetkittäin. Tulee lasten puheessa:" Äiti muistatko?" Tulee Kaarlen sanoissa:"ISÄ" Tulee välillä kadulla kun mies pitää fedoraa päässä tai kun katsahdan toiseen suuntaan ja nään mustan nahkatakin heilahtavan tuulessa. Välillä kun kävelen siltaa pitkin ja katson alla virtavaa vettä. Katson sillan kaidetta muistan sen hetken kiinnitimme lukkoa siltaan. Sitä lupausta ikuisesta yhdessä olosta. Lupausta ikuisesta onnesta ja rakkaudesta. Hetkeä kun telkkarista nään tutun leffan nimen ja muistan hetken kun yhdessä katsottiin elokuvaa ja naurettiin. Kääryidyttiin peiton alle. Hetkestä milloinka syksyn lehti tippuu maahan ja riideltiin. Omenapiirakan tuoksusta tai vasta leivotun pullan tuoksusta. Muistosta missä meillä oli pakkasessa aina pullaa tai vähän vanhaksi mennyttä porkkanakakkua. Kaalin tuoksusta kun se porisee pöydällä kuinka meillä tuoksui kaali koko asunnossa kun raskaana ollessa teki mieli kaalikääryleitä. Se muisto tulee mieleen kappaleista ja musiiikista. Eilen tuli mieleen tähdet tähdet jaksosta.. Kesken kaiken lähdin suihkuun on vieläkin olemassa musiikkia mitä en pysty kuuntelemaan ilman kyyneleitä.
Niitä hetkiä tulee joka päivä vieläkin. Varmaan tästä ikuisuuteen asti. Varmaankin välillä vähän vähemmän kuin nytten. Hassua tuntuu että olen päästänyt jo irti mutta silti vielä niin läsnä muistoissa ja niissä hetkissä. Niissä muistoissa joita vaalin. Kannan kädelläni lasistapalloa mikä sisältää muiston jota kannan mukana aina vaalien ettei lasipallo meni rikki. Tuhansiksi sirpaleiksi siitä mitä me olimme. Minun tarkoitus on nyt kantaa sitä palloa ja antaa se joskus eteenpäin Kaarlelle jotta hän voi kantaa sitä ja antaa sen eteenpäin. Ettei kukaan koskaan unohda koska minä en unohda.
Kommentit
Lähetä kommentti