Kello lyö neljä..

Kello lyö neljä työpäivä on ohi. Vilkutan kaikille ja vaihdan vaatteet. Hymyilen samalla nimikyltille missä lukee suntio.  Hymyillen kävelen pukkarista ulos ja sanon vielä kerran heipat aulassa ja aukaisen oven. Astun ulos kosteaan syysilmaan. Samalla käsi taskussa autonavaimia etsien.

Vihreää nurmikkoa vasten näkyy oranssia, punaista ja keltaista. Toisella puolella harmaa asfaltti. Kävelen eteenpäin ja pysähdyn katsomaan värejä. Syksyn värejä. Kävelen kohti harmaata autoa minkä silmäripset ovat aiheuttaneet kikattelua ja timantit ihastusta. Pitäisi laittaa pikatchu riippumaan siihen peiliin. Entiset koristeet mitkä roikkuivat peilissä lihavassa leidissä: One piece hajustin, pari pokemon figuuria ja bff koru tuhouituvat kolarissa. Välillä kun kääntää auton taustapeiliä hipaisen ilmaa vieläkin etsien sitä hajustetta tai riippuvaa pokemonia.  

Vilkaisen apukuskin penkkiä missä on kasa koulupapereita, laukku, eväsrasia joka leviää mutkassa lattialle huokaisen. Lattialla pyörii tyhjä vesi pullo ja huomaan että mustaan takkiin jää kastike tahra. Huokaisen taas se pitää pestä. Vasta kun sain steariinin ja viinin siitä pois. Laitan radiota hiukan kovemmalle ja laulan tutun biisin mukana. Vettä ripottelee hiukan. Pissapoika ei vieläkään toimi. Mietin että pitää mianita siitä Stadille ja Isolle-Alle. 

Sitten tulee se tunne. Pienen pieni hetki. Tuulettimista tulee tuttu tuoksu ja tunnen katseen selässä. Vilkaisen taustapeiliin mutta en näe mitään. Tuoksu oli hetkellinen. Se tulee välillä Villen tuoksu. Hymyilen ja vilkaisen taakse ja apukuskin penkille. Hipaisen ilmaa apukuskin puolella ja kuiskaan: love you ja jatkan matkaa. Se tunne tulee välillä hetkittäin. Ihan kuin Ville istuisi hetken kyydissä ja katsoisi miten menee. En enää juttele tyhjälle penkille. Paitsi välillä kiljaisen: Ville et ikinä usko mitä tapahtui! Vilkaisen tyhjää penkkiä ja tunnen särön. Kuuluu räks ja ilme muuttuu surulliseksi hetken tuijotan ja jatkan matkaa.

Sanotaan ettei autoihin saisi kiintyä... Minun Mersun nimi on Markku. Meillä on ollut monta autoa: Vanha-rouva, Venla- tätä, Markku-setä 1 ja Lihava leidi mm.

Ajan kohti Malmia missä sijaitsee lasten päiväkoti. Ensiksi juutun neljän ruuhkaan. Valoihin missä odotan 10minuuttia. Kun lisää lasten hoitoon viemisen ja hakemisen työpäivään tulee kaksi tuntia lisää. Odotan ruuhkassa ja kuuntelen radiota. Katselen ruuhka jonoa ja ohi ajavia autoja ja mietin: hitto mie asun hesassa, ajan hesassa ja tiedän jopa jo miten täällä liikutaan. Tiesin millä ratikalla mennään lintsille vaikka Stadi kiven kovaan väitti ettei se ole se ratikka. (Meidän kesken olin oikeassa) Osaan ajaa metrolla ja leimata kortin. Huiskuttaa bussipysäkillä. Olo on jotenkin maalainen mutta samalla kaupunkilainen. Naurahdan ajatuksille ja huomaan että valo vaihtuu vihreään. Vaikkakin vielä kun kuljen keskustassa olo on kuin ulkomailla olisi...

Kannan lapset autoon. Joku huutaa paperin perään, yksi tahtoo syliin ja yksi kävelee ojassa. Samalla kannan diabetestavaroita ja huokaisen. Saan kaikki autoon ja kiukku vaihtuu yhteislauluun ja kuulumisien vaihtoon. Juutumme taas ruuhkaan...

Viimeinkin kun kurvaamme kohti kotipihaa vilkaisen toiselle parkipaikalle Stadin auto ei ole siellä ja isompia ei näy pihalle. Ajan omalle paikalle hiukan puskan kautta... 

Lapset tulevat ulos autosta ja lähtevät kohti koti ovea..

Oven takana odottaa hyvin innokas koira joka tahtoo huomiota ja pihalle. Lapset riisuvat ulkovaatteet ja isommat tulevat kertomaan kuulumisia tässä vaiheessa riisun itseltäni kengät, istun portaalle ja huokaisen hymyillen. Kuuntelen ja menen keittiöön. Mitäs ruokaa tänään laittaisi?  Ruuanlaiton lomassa alkaa tappelu joku kiusaa, joku haukkuu, joku repii hiuksista kunnes yläkerrassa on menossa ilmiriita ja jäähytän riitapukarit.

Viimeinkin kun kaikki lapset ovat syöneet ja istumme sohvalle. Kello on jo kohta seitsämän iltahommat ja yökkärit ennen salkkareita. Stadi tulee kahdeksan jälkeen ja istuu syömään samalla murahdellen jotakin epämääräistä.

Hampaiden pesu jono. Vastauksena kuuluu: EIIII!! Pienen väittelyn jälkeen kaikki ovat pesseet hampaat. Telkkaria katsotaan vielä yhdeksään ja siitä omiin sänkyihin. Pienemmät menevät nukkumaan ja isommat saavat valvoa kymmeneen. Iltasadun jälkeen kävelen alakertaan. Sytytän pari kynttilää ja istahdan koneelle. 

Musta sekainen pöytä missä on uusi harmaa läppäri. Toisella puolella toinen läppäri ja kasa papereita. Koulupapereita ja lasten papereita. Aukinainen kalenteri ja kynä. Toisella puolella Villen kuva. Hymyillen mutta hiukan väsyneenä istun alas ja aukaisen koneen. Laitan kuullokkeet korville ja muusiikkia soimaan. Stadi istuu vastapäätä omalla koneella ja pelaa. Hymyilen ja uppuodun kirjottamaan.