Mitä meille kuuluu part. 678

Olen taas pitänyt hiljais eloa täällä vaikkakin suunnitelma oli yhdessä vaiheessa kirjoittaa max kaksi postausta per viikko.. Aika menee vaan niin nopsaan. Sitä käy töissä ja on kotona. Flunssaa pukkaa hiukan päälle ja kohta koko Jumalanpalvelus näyttö on kasassa. Sunnuntaina viimeinen kohta. Mutta eikös se ole että hyvä työntekijä sairastaa lomalla! Nimittäin nyt alkoi viikon mittainen syysloma. Tarkoitus olisi käydä Luonnontieteellisessä museossa ja valokarnevaaleilla Linnanmäellä. Pikkusisko tulee myöskin käymään. 

Olemme olleet aika paljon kotona koska arki.. Lapset ovat olleet kuin perseelle ammutut karhut. Hirveää tappelua ja ei siedä toisiaan yhtään. Riitaa väänettään joka asiasta. Tai kannettaan pois päiväkodista kainalossa kamalan huutokonsertin kera.

Löimmekin Stadin kanssa viisaat päämme yhteen ja tulimme tulokseen että olemme liikaa neljän seinän sisällä. Liikumme työpaikka koti väliä ja vapaa päivät menee vaan maatessa tai siivotessa. Joten idea riihen myötä tulimme tulokseen että ovi auki ja koko porukka pihalle. Stadin lapset lähtevät mutsilleen joten ensiki on isompien vuoro ja museoon. Loppu viikosta koko porukalla Valokarnevaalit siskojeni kanssa. Marraskuussa kun isommat menevät Joensuuhun on pienemempien vuoro päästä Hop Loppiin. Käymme varmaankin myös isompien kanssa hiukan kiertämässä Helsinkiä.

Pidän helsingissä erityisen paljon siitä että miten paljon koululuokat liikkuvat ympäriinsä. Koko ajan tuntuu olevan joku retki menossa. On käyty Hartwal areenalla, taidemuseossa ja konserteissa. Lapset ovatkin olleet aivan onnessaan kulkemisesta lähijunalla ja metrolla. Myöskin uudeksi haaveeksi on tullut harrastus parkour.

Itsekkin olen kotiutunut hyvin tänne. Tunnen jo jopa paikkoja osaan liikkua keskustassa. Autolla ajaminenkaan ei ole niin iso juttu ja huomaan jo samoja rattirage piirteitä mitä oli Joensuussa. Kehällä ajaminen sujuu kun ajan töistä kotiin Östersundomista ja julkisilla liikkuminen luonnistuu. Jopa sillä ratikalla ajaminen! On jo ihan hesalainen olo. Vaikakin vielä vihreä matkakortti kukkarossa saa hymyn huulille ja keskusta tuntuu kuin olisi mennyt kauaskin ulkomaille. Ainut mitä itse aina säikähdän on se että huomaan että murre katoaa välillä. Vaikkakin Stadi sanoo että et puhu vielä ihan hesalaisittain ja mä kuullostaa hassulta siun suusta.

Töissä menee myöskin hyvin. Tykkään ja rakastan edelleen paljon suntion työtä vaikka se on hyvin erinlaista täällä päässä. Joensuussa työ sisälti enemmän kiinteistöhuoltoa täällä päässä se on suurimmaksi osaksi siivoamista ja kahvitusten järkkäämistä. Tietenkin kirkolliset toimitukset joita meidän kirkossa on laidasta laitaan. Pidänkin juuri siitä että siellä on kaikkia tilaisuuksia. Isona ja suurena yllätyksenä kirjotiinkin nimen työsopimukseen ja olen virallisesti kirkossa töissä suntiona. Työsopimuksen myötä pääsin hakemaan vakituista virkaa tänne Helsinkiin.

Meillä siis pyyhkii oikein hyvin ja en kadu tänne muuttoa yhtään vaikka alussa sopeutuminen oli hiukan vaikeaa.