Ikävä päivä
Niitä aina tulee välillä ikävä päiviä. Huomasin sen jo eilen illalla kun istuin keittiössä pimeässä ja odottelin että kauratyyny lämpeäisi mikrossa. Tuijottelin ikkunasta taivaalle ja katsoin kalenteria. Silloin se iski ikävä. 5 kuukautta kohta puoli vuotta. Olen mennyt surussani kamalasti eteenpäin. Olen mennyt elämässä eteenpäin. Mutta silti niitä aina tuee ikävä päiviä. Pyörinkin viime yön sängyssä ja muistelin/ikävöin.
Sitä aina huomaa silloin ikävä päivänä että on ärtyneempi tiuskii enemmän kaikille. Tänäänkin satoi vettä ja ajoin pyörällä kaupunkiin ripsihuoltoon vaikka omistan auton. Kastuin ja ikävöin. Tahdoin tuntea sateen ja ajaa Villen nukkumapaikan ohi. Sitä ikävöi sitten kaikkea. Kun tekee ruokaa, kun istuu sohvalla ja kun katsoo telkkaria. Ehkä se johtuu tästä sateesta? Ville piti sateesta ja sateen äänestä. Rakasti sitä että meillä oli yläkerta ja peltikatto. Sateen ropina kuului aina niin selvästi.
Tänään kaivoinkin pitkästä aikaa kynttilän esiin ja laitoin Villen kuvan viereen . Alussa siinä paloi kynttilä koko ajan joka päivä, joka tunti ja joka minuutti minkä olin kotona. Milloinka lopetin kynttilän sytyttämisen? Havahduin tänään kun sytytin kynttilän ja katselin Villen kuvaa.
Kävin tänään ripsihuollossa ja otinkin uuden pituuden ripsiin. Ville aina kehui minua huollon jälkeen:" Sie oot niin kaunis, miten tälläinen nörtti sai noin kauniin ja ihanan naisen itselleen? Olen maailman onnellisin mies!". Kotiin kun tulin ja istuin sohvalle vaatteiden vaihdon jälkeen kun olin kastuntu sateessa. Tuli kyynel. Ei ollut kukaan sanomassa mitään. Kaarle tuli tietysti heti:"ÄITI ÄITI!"
Ikävä päiviä tulee varmasti vielä paljon. Ne varmasti helpottavat mutta niitä tulee.
Sitä aina huomaa silloin ikävä päivänä että on ärtyneempi tiuskii enemmän kaikille. Tänäänkin satoi vettä ja ajoin pyörällä kaupunkiin ripsihuoltoon vaikka omistan auton. Kastuin ja ikävöin. Tahdoin tuntea sateen ja ajaa Villen nukkumapaikan ohi. Sitä ikävöi sitten kaikkea. Kun tekee ruokaa, kun istuu sohvalla ja kun katsoo telkkaria. Ehkä se johtuu tästä sateesta? Ville piti sateesta ja sateen äänestä. Rakasti sitä että meillä oli yläkerta ja peltikatto. Sateen ropina kuului aina niin selvästi.
Tänään kaivoinkin pitkästä aikaa kynttilän esiin ja laitoin Villen kuvan viereen . Alussa siinä paloi kynttilä koko ajan joka päivä, joka tunti ja joka minuutti minkä olin kotona. Milloinka lopetin kynttilän sytyttämisen? Havahduin tänään kun sytytin kynttilän ja katselin Villen kuvaa.
Kävin tänään ripsihuollossa ja otinkin uuden pituuden ripsiin. Ville aina kehui minua huollon jälkeen:" Sie oot niin kaunis, miten tälläinen nörtti sai noin kauniin ja ihanan naisen itselleen? Olen maailman onnellisin mies!". Kotiin kun tulin ja istuin sohvalle vaatteiden vaihdon jälkeen kun olin kastuntu sateessa. Tuli kyynel. Ei ollut kukaan sanomassa mitään. Kaarle tuli tietysti heti:"ÄITI ÄITI!"
Ikävä päiviä tulee varmasti vielä paljon. Ne varmasti helpottavat mutta niitä tulee.
Kommentit
Lähetä kommentti