Syntymäpäivät
Täytin tänä vuonna 28-vuotta. Viime vuonna synttäreillä Ville toi sänkyyn aamiasen ja lahjan. Sain lahjaksi Primadonna muumimukin josta olin haaveillut pitkään. Yksi vuosi kun haaveilin Lumoan Bella korusta. Ville oli silloin kaatopaikalla töissä ja keräsi pulloja sieltä koko korun edestä ja marssi korukauppaan iso kasa kolikoita mukana. "Nyt pitäs saada vaimolle yks koru". Nauroin Villen kanssa koska kassamyyjän ilme oli muistamisen arvoinen kun Ville laski pussillisen kolikoita tiskille. Lahja oli mitä paras. Ville osti minulle aina pitkin vuotta lahjoja. Minulla oli aina kukkia pöydällä ja jos Ville ei löytänyt sopivia kukkia toi hän aina jotakin pientä kuten Pokemonkortteja tai mangaa. Ville sanoikin että:"Olin hänen arjen prinsessa mitä hän tahtoi hemmotella." Kerran valitin että hartiat oli jumissa Ville katsoi kaksi tuntia youtubista hartian hieronta videoita ja akupisteitä että minulla olisi parempi olla. Ville oli täydellinen<3
Mutta nyt kun heräsi syntymäpäivä aamuna yksin ja piti hoitaa lapset kouluun. Sitten tuli se hiljaisuus ei ketään. Ihana oli kun ihmiset laittoivat aamulla minulle whatsupissa viestejä että: Et sie yksin ole Hyvää syntymäpäivää<3 Siitä tuli parempi mieli kiitos kaikille! Mutta silti kun onkin yht äkkiä yksin. Itkeskelin kyllä jo tiistai yönä kun söin kakkua keskellä yötä ikääväni. Ville piti miun suklaakakusta ja voileipäkakuista. Kyyneleitä ja suklaakakkua. Keskiviikkona kurvattiin Kaarlen kanssa hautuumaalle ja itkin lisää. Kävin myöskin vaatekaupassa ja ostin kirkaan punaisen takin ja katsoin itseäni peilistä ja mietin tykkäisikö Ville tästä?
Alussa sitä miettii koko ajan mitä se toinen ajattelee? Tai miten se toinen tekesi? Nyttemin en enää koko ajan ajattele niin. Välillä se pulpahtaa aina pintaan miten Ville tekesi? Tai mitä Ville tästä ajattelesi? Viimeksi kun lauantaina valitsin vaatteita juhliin ja mietin näytänkö hyvältä ja kysyin Villeltä kelpaako? Ihan kuin hän olisi jossakin näyttänyt peukkua! Lauantaina juotiinkin synttärijuhlissa Villen malja ja kuunneltiin kappale Villelle.
Ville kävi kyllä minulle toivottamassa hyvä syntymäpäivää unessa. Olin taas pimeässä huoneessa missä oli valokeila minkä alla seisoin. Huoneeseen avattiin ovi valohahmo. Ville astui ovesta. Hänellä oli valkoinen puku päällä ja hän näytti onnellisesta. Seisoin valokeilan alla ja odotin että Ville tuli ja halasi ja sanoi:" Hyvää syntymäpäivää Jenni, Et sie oo edelleenkään yksin muista se!". Ville suuteli miun kättä ja lähti kävelemään kohti ovea minkä valohahmo aukaisi. Ennenkuin Ville astui oveen hän otti auton avaimet taskusta ja iski vielä silmää. Molemmat katosivat olin yksin pimeässä ja valokeila sammui niin heräsin.
Ville kävi varmasti toivottamassa myös hyvää syntymäpäivää minulle. En usko että olen yksin. Ville on kyllä täällä mukana, Joskus iltaisin kun käydään nukkumaan Kaarle hymyilee osoittaa sängynpäätyä ja sanoo"Isi". Sitten Kaarle laittaa pään tyynyyn ja nukuhtaa. Ai kamala mikä ikävä minulla vielä on.
Se aina iskee tälläisinä päivinä vasten kasvoja ikävä. Elviskin täytti sunnuntaina vuosi ja illalla hänkin sanoi että:" Ekat synttärit ilman Villeä kamala ikävä!". Niin on minullakin<3
Mutta nyt kun heräsi syntymäpäivä aamuna yksin ja piti hoitaa lapset kouluun. Sitten tuli se hiljaisuus ei ketään. Ihana oli kun ihmiset laittoivat aamulla minulle whatsupissa viestejä että: Et sie yksin ole Hyvää syntymäpäivää<3 Siitä tuli parempi mieli kiitos kaikille! Mutta silti kun onkin yht äkkiä yksin. Itkeskelin kyllä jo tiistai yönä kun söin kakkua keskellä yötä ikääväni. Ville piti miun suklaakakusta ja voileipäkakuista. Kyyneleitä ja suklaakakkua. Keskiviikkona kurvattiin Kaarlen kanssa hautuumaalle ja itkin lisää. Kävin myöskin vaatekaupassa ja ostin kirkaan punaisen takin ja katsoin itseäni peilistä ja mietin tykkäisikö Ville tästä?
Alussa sitä miettii koko ajan mitä se toinen ajattelee? Tai miten se toinen tekesi? Nyttemin en enää koko ajan ajattele niin. Välillä se pulpahtaa aina pintaan miten Ville tekesi? Tai mitä Ville tästä ajattelesi? Viimeksi kun lauantaina valitsin vaatteita juhliin ja mietin näytänkö hyvältä ja kysyin Villeltä kelpaako? Ihan kuin hän olisi jossakin näyttänyt peukkua! Lauantaina juotiinkin synttärijuhlissa Villen malja ja kuunneltiin kappale Villelle.
Ville kävi kyllä minulle toivottamassa hyvä syntymäpäivää unessa. Olin taas pimeässä huoneessa missä oli valokeila minkä alla seisoin. Huoneeseen avattiin ovi valohahmo. Ville astui ovesta. Hänellä oli valkoinen puku päällä ja hän näytti onnellisesta. Seisoin valokeilan alla ja odotin että Ville tuli ja halasi ja sanoi:" Hyvää syntymäpäivää Jenni, Et sie oo edelleenkään yksin muista se!". Ville suuteli miun kättä ja lähti kävelemään kohti ovea minkä valohahmo aukaisi. Ennenkuin Ville astui oveen hän otti auton avaimet taskusta ja iski vielä silmää. Molemmat katosivat olin yksin pimeässä ja valokeila sammui niin heräsin.
Ville kävi varmasti toivottamassa myös hyvää syntymäpäivää minulle. En usko että olen yksin. Ville on kyllä täällä mukana, Joskus iltaisin kun käydään nukkumaan Kaarle hymyilee osoittaa sängynpäätyä ja sanoo"Isi". Sitten Kaarle laittaa pään tyynyyn ja nukuhtaa. Ai kamala mikä ikävä minulla vielä on.
Se aina iskee tälläisinä päivinä vasten kasvoja ikävä. Elviskin täytti sunnuntaina vuosi ja illalla hänkin sanoi että:" Ekat synttärit ilman Villeä kamala ikävä!". Niin on minullakin<3
Kommentit
Lähetä kommentti