Yksinäisyys iltaisin
Näin iltaisin kun käy nukkumaan omaan sänkyyn painaa pään tyynyyn. Kaarle kuorsaa vieressä. Ennen sitä käpertyi Villen kainaloon joka haukkoteli ja katsoi telkkaria ja kirosi pelaisiko vai ei? Ja kirosi kun mietti tunnin että pelaisiko ja kello oli jo liian paljon! Välillä pidin vain IPadissa telkkaria auki että ei tuntuisi että olen yksin ihan kuin Ville olisi vielä täällä.
Aluksi se että sängystä puuttui toinen oli kamalan hankalaa rupesin nukkumaan Villen puolella sänkyä. Vuorasin toisen puolen tyynyillä ja Villen saunatakilla että tuoksu ympäröi minut. Kunnes yhtenä päivänä tajusin että olin vaihtanut petivaatteet ja Villen tuoksu olikin kadonnut! Kamala itku nuuskuttelin takkia sohvan nurkassa näkymättömän suruhunnun alla. Minut taidettiin silloni raahata äidin luokse itkemään sinne nurkkaan kun en tajunnut ympärillä olevaa maailmaa.
Yksinäisyys painoi minua meidän makuuhuoneessa, meidän sängyssä, meidän huoneessa. Yritin nukkua sohvalla mutta eihän siitä mitään Kaarlen kanssa tullut. Tein ratkaisun siirsin sängyn alakertaan. Siirsin tyynyvuoren alas ja aamutakin. Sain ensimmäisen kunnolla nukutun yöni nukuttua kotona olohuoneessa. Olohuoneesta tuli minun makuuhuone ja sängystä minun sänky. Pakotin itseäni samalla poistamaan toisen peiton ja laittamaan tyynyvuoren pois. Aamutakki sai jäädä vielä. Silti kun iltaisin painoi paään tyynyyn laitoin iPadin päälle siitä tuli tapa rikkoa hiljaisuus ja yksinäisyys.
Muutin sängyn paikkaa monta kertaa alakerrassa. Kunnes se löysi paikan remontin kautta. Nykyisin aamutakki roikkuu saunanvessassa. Välillä aina kietoudun siihen ja annan tuoksun viedä mukanaan kauniiseen haave maailmaan. Silloin kun tunnen olevani yksin ja tarvitsisin halausta. Kun jokin ei onnistu ja lapset tappelee. Silloin kun vesimeloni räjähti pöydälle ja koko pöytä turposi illalla tunsin yksinäisyyttä kunpa joku olisi sanonut:" Kyllä se siitä vielä". Minulle sanottiin kyllä niin mutta ei se ollut sama asia.. Välillä kun kantaa montaa ostoskassia sisään ja Kaarle juoksee erisuuntaan potee yksinäisyyttä olisipa joku kantamassa tai auttamassa. Kun tulee onnistuminen tai kaatuminen.
Nykyisin olen oppinut nauttimaan tästä minulle niin vieraasta asiasta kuin yksinäisyys. En ole ihminen joka tykkää olla yksin. Mutta jostakin syystä olen rakastunut siihen yksin olemiseen. Haluaisin että Ville olisi täällä haluaisin että meillä olisi tulevaisuus. Nytteminn vain olen yksinäisyyden syleilyssä. Joku voisi sanoa ethän sinä ole yksin onhan sinulla lapset ja perhe. Se ei vain ole sama asia kuin puoliso. Olen yksin ja en ole yksin nautin siitä.
Olen pakosta yksin en omasta tahdostani. Mutta loppujen lopuksi tahdon olla yksin? Tahdon olla jonkun kanssa? Tahdonko tahtoisin? Kyllä tahdon! Mutta ehkä sittenkin..?
Aluksi se että sängystä puuttui toinen oli kamalan hankalaa rupesin nukkumaan Villen puolella sänkyä. Vuorasin toisen puolen tyynyillä ja Villen saunatakilla että tuoksu ympäröi minut. Kunnes yhtenä päivänä tajusin että olin vaihtanut petivaatteet ja Villen tuoksu olikin kadonnut! Kamala itku nuuskuttelin takkia sohvan nurkassa näkymättömän suruhunnun alla. Minut taidettiin silloni raahata äidin luokse itkemään sinne nurkkaan kun en tajunnut ympärillä olevaa maailmaa.
Yksinäisyys painoi minua meidän makuuhuoneessa, meidän sängyssä, meidän huoneessa. Yritin nukkua sohvalla mutta eihän siitä mitään Kaarlen kanssa tullut. Tein ratkaisun siirsin sängyn alakertaan. Siirsin tyynyvuoren alas ja aamutakin. Sain ensimmäisen kunnolla nukutun yöni nukuttua kotona olohuoneessa. Olohuoneesta tuli minun makuuhuone ja sängystä minun sänky. Pakotin itseäni samalla poistamaan toisen peiton ja laittamaan tyynyvuoren pois. Aamutakki sai jäädä vielä. Silti kun iltaisin painoi paään tyynyyn laitoin iPadin päälle siitä tuli tapa rikkoa hiljaisuus ja yksinäisyys.
Muutin sängyn paikkaa monta kertaa alakerrassa. Kunnes se löysi paikan remontin kautta. Nykyisin aamutakki roikkuu saunanvessassa. Välillä aina kietoudun siihen ja annan tuoksun viedä mukanaan kauniiseen haave maailmaan. Silloin kun tunnen olevani yksin ja tarvitsisin halausta. Kun jokin ei onnistu ja lapset tappelee. Silloin kun vesimeloni räjähti pöydälle ja koko pöytä turposi illalla tunsin yksinäisyyttä kunpa joku olisi sanonut:" Kyllä se siitä vielä". Minulle sanottiin kyllä niin mutta ei se ollut sama asia.. Välillä kun kantaa montaa ostoskassia sisään ja Kaarle juoksee erisuuntaan potee yksinäisyyttä olisipa joku kantamassa tai auttamassa. Kun tulee onnistuminen tai kaatuminen.
Nykyisin olen oppinut nauttimaan tästä minulle niin vieraasta asiasta kuin yksinäisyys. En ole ihminen joka tykkää olla yksin. Mutta jostakin syystä olen rakastunut siihen yksin olemiseen. Haluaisin että Ville olisi täällä haluaisin että meillä olisi tulevaisuus. Nytteminn vain olen yksinäisyyden syleilyssä. Joku voisi sanoa ethän sinä ole yksin onhan sinulla lapset ja perhe. Se ei vain ole sama asia kuin puoliso. Olen yksin ja en ole yksin nautin siitä.
Olen pakosta yksin en omasta tahdostani. Mutta loppujen lopuksi tahdon olla yksin? Tahdon olla jonkun kanssa? Tahdonko tahtoisin? Kyllä tahdon! Mutta ehkä sittenkin..?
Kommentit
Lähetä kommentti