Runo II

Oon joskus rustaillu nuorena runoja. Tämän kirjotin joskus kauan aikaa sitten. Yön pimeinä tunteina. Itketti ja oli pakko saada se kaikki ulos syntyi tämä. Ajattelin jakaa sen teidän kanssa. Vaikka nytten voisin sanoa olevani jo onnellinen ja lainaankin siihen Robinia:

"Kun aamulla herään,

Mä tuntee voin sen

Tää on kaunis päivä,

Mä oon onnellinen"

Mutta tämän runon kirjoitin kauan aikaa sitten. En siis ole vajoamassa tai hukkumassa mustaan mereen. Aironi eivät ole hukassa. Nämä sanat vaan joskus kumpusivat minusta hautajaisten aikaan ulos..

Tahtoisin herätä tästä painajaisesta,
Herätä,
Avata silmät ja nähdä sinut minun vieressä,
Ajatella että näemme nyt emmekkä seuraavassa elämässä,
Poistit minulta kuoleman pelon,
Opetit elämän kauneuden,
Opetit rakkauden,
Sattuu nyt,
Seinät kaatuvat niskaan,
Kyyneleet ne vaan valuvat,
Kukaan ei piittaa,
Sinä et enää piittaa,
Missä olet?
Rakas?
Kipua,
Tuskaa
Kaipuuta,
Mustaa,
Yksinäisyyttä,
Tuntenut olen kaiken,
Nähnyt olen kaiken,
Rakkaus voittaa,
Ei todellakaan se ei voita,
Elämän kurjuus musta voitti,
Jätit yksin,
Nyt sielu rikki,
Marssin yksin,
Liian suurissa,
Painavissa saapaissa,
En saa henkee,
Eteenpäin,
Sielu rikki,
Rikki,
Aina ilman sinua,
Peili särkyy,
Enkä saa sirpaleita kokoon,
Kokoa sinä minut?
Pelasta?
Nosta ylös?
Korjaa sirpaleet,
Pelasta,
Nosta ylös,
Anna minun olla taas,
Sinun kanssa yksi,
Yhtä,
Olemme kaikki,
Vain me kaksi,
Jäljellä nyt vain muisto sinusta.