Leskeys identiteetinä
Leskeys sen ei pitäisi olla identiteetti. Sen ei pitäisi määritellä kuka minä olen. Se on asia mikä minulle tapahtui. Inhoan edelleen sanaa leski. Inhoan olla leski. Miellän lesken edelleen vanhaksi ja mustiin pukeutuvaksi. Vaikka olenkin tavannut monta nuorta leskeä. Leskeys se vain tapahtui.
Välillä minusta tuntuu että annan itseni kadota leskeyden harson alle. Annan sen määritellä itseni. Annan sen määritellä miten pitäisi toimia. Vaikka pitäisi toimia niinkuin Jenni toimisi. Ei pitäisi antaa yhden osan määritellä koko omaa itseään.
Välillä tunnen suurta iloa ja tekesi mieli näyttää se koko maailmalle mutta tukehdutan sen sisälle. Istun ikkunan eteen kahvikupin kanssa Villen valokuva kädessä ja kuiskaan vaan: Hyvä me! Kaupungilla en välillä vastaa katseeseen tai hymyyn. Saatan miettiä vastaanko yksinkertaiseen viestiin: Kiitos! Monta päivää koska se tulee vastakkaiselta sukupuolelta. Annan leskyden määrittää minua ja toimin sen mukaan. En voi vastata hymyyn tai katseeseen on liian aikaista. Miksi ottaisin kehun tai kiitoksen vastaan? Miksi hihkaisisin onnesta? Onko minulla oikeutta onneen näin aikaisin. Annan sanan leski määrittää itseni.
Leski ei se ei ole identiteetti. Se on Facebookin parisuhde status. Se lukee virallisissa papereissa mitkä lähetän eteenpäin. Se on sana hyvin voimakas sana. Jota vastaan taistelen. Se leskeys nyt vain tapahtui. Välillä sanonkin vain olevani yh-äiti. Vaikka päässäni ja sydämmessä olen puoliso en leski. Sydämmessä olen puoliso. Villen puoliso. En Villen leski. Aina puoliso ja paperissa leski.
Mutta voisi kai sanoa että leskeys on tehnyt minusta vahvemman ja itsevarvemman. Se on muokannut minua kohti polkua kohti unelmia. Mitä en olisi varmasti tavoitellut jos leskeyttä ei olisi tapahtunut minulle. Leskeys on muokannut minua.
Vaikka yhden sanan ei pitäisi antaa niin vahvasti muokata omaa itseään. Minulla on viha rakkaus suhde sanaa leski kohtaan. Vihaan sitä että olen leski. Olen Villen puoliso. Mutta samalla siihen on helppo tuudittaudua välillä. Pahinta silti leskenä olemisessa on edelleen yksinäisyys. Antaisin mitä vain että saisin siihen paperiin takaisin avioliitossa eikä leski.
Välillä minusta tuntuu että annan itseni kadota leskeyden harson alle. Annan sen määritellä itseni. Annan sen määritellä miten pitäisi toimia. Vaikka pitäisi toimia niinkuin Jenni toimisi. Ei pitäisi antaa yhden osan määritellä koko omaa itseään.
Välillä tunnen suurta iloa ja tekesi mieli näyttää se koko maailmalle mutta tukehdutan sen sisälle. Istun ikkunan eteen kahvikupin kanssa Villen valokuva kädessä ja kuiskaan vaan: Hyvä me! Kaupungilla en välillä vastaa katseeseen tai hymyyn. Saatan miettiä vastaanko yksinkertaiseen viestiin: Kiitos! Monta päivää koska se tulee vastakkaiselta sukupuolelta. Annan leskyden määrittää minua ja toimin sen mukaan. En voi vastata hymyyn tai katseeseen on liian aikaista. Miksi ottaisin kehun tai kiitoksen vastaan? Miksi hihkaisisin onnesta? Onko minulla oikeutta onneen näin aikaisin. Annan sanan leski määrittää itseni.
Leski ei se ei ole identiteetti. Se on Facebookin parisuhde status. Se lukee virallisissa papereissa mitkä lähetän eteenpäin. Se on sana hyvin voimakas sana. Jota vastaan taistelen. Se leskeys nyt vain tapahtui. Välillä sanonkin vain olevani yh-äiti. Vaikka päässäni ja sydämmessä olen puoliso en leski. Sydämmessä olen puoliso. Villen puoliso. En Villen leski. Aina puoliso ja paperissa leski.
Mutta voisi kai sanoa että leskeys on tehnyt minusta vahvemman ja itsevarvemman. Se on muokannut minua kohti polkua kohti unelmia. Mitä en olisi varmasti tavoitellut jos leskeyttä ei olisi tapahtunut minulle. Leskeys on muokannut minua.
Vaikka yhden sanan ei pitäisi antaa niin vahvasti muokata omaa itseään. Minulla on viha rakkaus suhde sanaa leski kohtaan. Vihaan sitä että olen leski. Olen Villen puoliso. Mutta samalla siihen on helppo tuudittaudua välillä. Pahinta silti leskenä olemisessa on edelleen yksinäisyys. Antaisin mitä vain että saisin siihen paperiin takaisin avioliitossa eikä leski.
Kommentit
Lähetä kommentti