kirjahyllyn maritus

Konmari kirjassa sanotaan kirjoista että: Niitä ei tarvitse koska kun ne on lukenut kerran ne ovat täyttäneet tehtävänsä. Ajattelin ruveta marittamaan kirjoja. Kirjat olivat meille hyvin tärkeitä. Ville haaveili aina kirjastohuoneesta missä olisi ollut hänen työpöytänsä.

Kun aloittaa tuijottamaan hyllyä näen vaan pirskahtelua. Ensiksi silmiin osuu se yksi pieni hylly missä on Villen kirjoja. Galenos ja kaikki ne kemian kirjat. Opinnäytetyö mistä Ville oli hyvin ylpeä ja abikirja. Selailinkin abikirjaa ja naureskelin kun luvin kuvausta Villestä. Se oli niin osuva.

"Yksinäinen susi jolla oli aina pastilleja taskussa. Näppärät sormet ja sai puolelleen kenet vaan"

Sitten siirtyy sivelemään Galenosta ja nostaa sen hyllystä kaikki ne musitilaput mitkä ovat kiinni kirjassa. Muistot kun Ville pauhasi se kädessä että miten paljon se teki töitä että ois päässy lääkkikseen. Miten se oli onnellinen ettei ikinä menny lääkikseen kun tapasi meidät. Se mietti aina jos olisi mennyt sinne oltasko koskaan tavattu. Sitten kaikki sen kemian kirjat. Ville rakasti kemiaa. Aina kun Ville leipoi lasten kanssa hän joskus kertoi kemiasta mitä tapahtuu kun taikina kohoaa ja mitä hiivalle tapahtuu. Ville oli hyvin kiinnostuntu kaikesta kemiaan liittyvästä. Katsoi aina videoita ja luki kirjallisuutta. Siksi minulla onkin vielä tallessa kaikki Villen pienet pipetti pullot ja isot lasiset pullot. Mitkä joskus annan Kaarlelle. 

Sittenkun siirtyy kirjahyllyssä alemmas löytää sanakirjoja suomi- ranska ja suomi- latina. Kerran Ville sanoi minulle että:"Rakastutko minuun jos puhun sinulle rakkauden kieltä?" Muistaakseni Ville sanoi jotakin hävytöntä mikä liittyi vaatteiden riisumiseen ja viinaan. Mutta se oli kaunista. Joskus iltaisin Ville käänsi latinaa pitääkseen taitoa yllä. Espaniaa Ville puhui jonkun verran. Sen kielen hän halusi opetella. Hän lupasi opettaa lapsille Ruotsia kuhan se alkaa koulussa. Minulla ei ole ollenkaan kielipäätä. 

Näppärät sormet. Origameja. Meillä on kirja origameista. Muistan kun Ville piilotteli origameja miun luokse kun ruvettiin seurustelemaan hevosia ja kukkia. Eräänä iltana hän sanoi minulle että: " Olen yrittänyt nyt 3-vuotta taitella yhtä hevos origamia siulle ja se kaatuu aina samaan taitokseen." Olin aivan äimänkäkenä halasin ja en osannut sanoa mitään. En usko että kukaan muu mies tulee koskaan tekemään niin. 

Sitten kun pyörittelee muita kirjoja ja yht äkkiä yhden kirjan välistä tippuu kaksi paperia. Luulin että kävin jo koko hyllyn läpi Villen kuoleman jälkeen. Kaksi paperia siinä lattialle. Pelon sekaisn tuntein tuijottaa niitä. Onko tuo nyt se viesti? Kirje? Kävelee ympyrää ja ahdistaa. Kunnes nostaa ne ylös. Naurahtaa ja huokaisee molemmat olivat ruokaohjeita. Hyvin Villen tapaista. Sitä huokaisee helpotuksesta ja pettymyksestä samaan aikaan. 

Loppujen lopuksi en heittänyt yhtään kirjaa pois. Liikaa muistoja ja pirskahtelua kuten Konmarissa sanotaan. Kaikki kirjat pirskahtelee muistoja ja onnea. Villeä inhotti se kun kerroin kaikille miten fiksu hän oli. Kehuin häntä aina kaikille. Koska hän ei pitänyt itseään koskaan erityisenä tai fiksuna. Kerroin kyllä hänelle monesti että hän oli erityinen ja fiksu. 

En usko että koskaan tapaan samanlaista miestä kuin Ville. Joka yrittää kolme vuotta taitella yhtä heppa origamia koska sanoin joskus:" Onpa hieno".  Ville oli ei kait saisi sanoa täydellinen. Eihän kukaan meistä ole! Kaikissa meissä on omat vikamme myös. Voisi sanoa että Ville oli ainutlaatuinen. 

Taas tälläinen ikävä teksti. Minulla on taas jokin ikävä ajan jakso menossa. Pyhäinpäivä ja isänpäivä. Jyväskylään lähtö ekaa kertaa ilman Villeä. Tapahtuu niin paljon mihin tarvitsisi sen toisen jakamaan iloa ja auttamaan arjessa. Välillä tuntuu olevan vaan niin yksin varjon seurassa. Muistojen seurassa. Muistot kauniista rakkaudesta mikä on nyt unelma.