Pyhämiesten päivä
Ensimmäinen pyhämiesten päivä ilman Villeä. Ennen käytiin aina yhdessä viemässä kynttilät muistolehtoon ja mummon haudalle. Nytten kävin perjantaina koska oltiin lauantai päivä Lillin kanssa kaksistaan. Enkä halunnut pilata päivää itkua tihrustamalla. Tyttöjen päivänä katottiin kaikki Twilight leffat ja Lilli ihastu täysin Edwardiin. Kun oli aika mennä nukkumaan silloin se vasta iski ikävä. Nukuinkin todella huonosti pyörin ja pyörin.
Tiedättehän että pyhäinpäivänä uskotaan että verho tuonpuoleisen on auki. Henget vaeltavat maan päällä ja etsivät mukaansa viettäviä. Siksi ennen poltettiin kokko tulia jotka pitivät henget loitolla.
Ehkä minäkin jossakin alitajunnassa odotin että Ville tulisi vierailulle. Ainakun suljin silmät näin Villen puvussa punainen kravatti kaulassa. Hymyilemässä fedora alta. Mutta hän ei ollut yksin seisoi jonkun toisen kanssa kauempana. Minä yritin korottaa kättä Villeä kohti mutta Ville heristeli vain sormea ja pudisti päätään. Ja loppujen lopuksi Ville ja se mies katosi kirkkaaseen valoon.
En ole nähnyt unissa pitkään aikaan Villeä. Odotin että olisin saanut keskustella tai edes jotakin. Olen käynyt niin monta keskustelua unissa Villen kanssa. Kerran ajettiin vanhalla rouvalla valoa kohti ja auto pysäytettiin ja sanottiin: Ville vielä ei ole Jennin aika. Odotin kait keskustelua jotakin missä sinä olet? Näitkö meidät? Olenko minä yksin vai kuljetko vierellä?
Uskon että unissa Ville on käynyt minun luona. Muistan aina sen unen missä maattiin metallisella pöydällä valossa ja Ville vain hymyili ja oli niin onnellinen. Se ei sanonut mitään näytti vaan pitkästä aikaa hemmetin onnelliselta. Ehkä se on onnellinen rajan toisella puolella. Peilin kääntöpuolella. Ville uskoi siihen että ihminen on energiaa ja kaikki energia jää olemaan. Villen energia on jossakin kauniissa paikassa varmasti. Kun minut lasketaan Villen viereen joskus vanhana. Tunnistaakohan se edes minua vanhaa munmelia. Vai tappaameko nuorina niinkuin Ville? Uskon että tapamaamme vielä oli se sitten missä tahansa ja minkä näköisenä tahansa.
Tiedättehän että pyhäinpäivänä uskotaan että verho tuonpuoleisen on auki. Henget vaeltavat maan päällä ja etsivät mukaansa viettäviä. Siksi ennen poltettiin kokko tulia jotka pitivät henget loitolla.
Ehkä minäkin jossakin alitajunnassa odotin että Ville tulisi vierailulle. Ainakun suljin silmät näin Villen puvussa punainen kravatti kaulassa. Hymyilemässä fedora alta. Mutta hän ei ollut yksin seisoi jonkun toisen kanssa kauempana. Minä yritin korottaa kättä Villeä kohti mutta Ville heristeli vain sormea ja pudisti päätään. Ja loppujen lopuksi Ville ja se mies katosi kirkkaaseen valoon.
En ole nähnyt unissa pitkään aikaan Villeä. Odotin että olisin saanut keskustella tai edes jotakin. Olen käynyt niin monta keskustelua unissa Villen kanssa. Kerran ajettiin vanhalla rouvalla valoa kohti ja auto pysäytettiin ja sanottiin: Ville vielä ei ole Jennin aika. Odotin kait keskustelua jotakin missä sinä olet? Näitkö meidät? Olenko minä yksin vai kuljetko vierellä?
Uskon että unissa Ville on käynyt minun luona. Muistan aina sen unen missä maattiin metallisella pöydällä valossa ja Ville vain hymyili ja oli niin onnellinen. Se ei sanonut mitään näytti vaan pitkästä aikaa hemmetin onnelliselta. Ehkä se on onnellinen rajan toisella puolella. Peilin kääntöpuolella. Ville uskoi siihen että ihminen on energiaa ja kaikki energia jää olemaan. Villen energia on jossakin kauniissa paikassa varmasti. Kun minut lasketaan Villen viereen joskus vanhana. Tunnistaakohan se edes minua vanhaa munmelia. Vai tappaameko nuorina niinkuin Ville? Uskon että tapamaamme vielä oli se sitten missä tahansa ja minkä näköisenä tahansa.
Kommentit
Lähetä kommentti