Ikävä päivä II

Näin jo ensimmäisen isänpäivä mainoksen monta viikkoa sitten instagramissa. Törmäsin taas sattui. Sattui aivan sikana. Kävelin Villen kuvan ohi ja tiesin että päivästä tulee sumuinen ja ikävöivä.

Sitä yrittää työntää sen ikävän taka-alalle ettei vello siinä koko ajan. Ettei kävele näkymättömän ystävän kanssa käsi kädessä koko päivää. Silti sitä huomaa kun keittää kahvia tuijottaa tyhjää mustan harson alla. Muistatko kun Ville keitti kahvia ja purut tippuivat lattialle. Miksi minä silloin siitä sanoin pahasti? Oli kamala kiire ja kamala sotku. Miksi minä korotin ääntäni? Miksi olin ilkeä silloin niin pienestä. Silloin huomaa pyyhkivänsä kyyneliä ja puristavansa käsiä nyrkkiin miksi?

Kun hämmentää hellalla ruokaa ja rupeaa miettimään miksi riitelemme sinä aamuna? Saatoin tuittupäänä sanoa silloinkin pahasti TYHMÄ IDIOOTTI kaikuu korviin. Silloin itkettää taas miksi? Miksi me riideltiin tyhmästä asiasta? Molemmat väsyneinä. Yhtä äkkiä tulee se tunne kun kaikki ne sanat mitä sanoi toiselle riidellessä vyöryy päälle. Se tuska miksi? Miksi sanoin noin? Sitä hämmentää sitä ruokaa nopeammin ja nopeammin kyyneleiden sekoittuessa ruokaan. Sanni pauhaa radiossa taustalla ja päässä pyörii kaikki ne riidat ja ne sanat. Miksi me toimittiin näin. Kävelet ympäri kotia. Tuossakin töksäytin pahasti ja tuossa. Miksi töksäytin pahasti? Katoaa enemmän ja enemmän jonnekkin. Kuulee ne riidan sanat korvissa. Osattiin molemmat loukata ja sanoa pahasti. Olisko sen voinut välttää. Jos olisin antanut tai auttanut enemmän. Ollut kärsivällisempi suostunut enemmän kompromisseihin. Jaksanut enemmän miksi minäkin väsyin ja annoin periksi? En olisi saanut.. Olisi pitänyt vielä yrittää. Sitä kiroaa mielessä ja halaa tyynyä sohvalla. 

Miksi Ville? Miksi jätit meidät? Miksi minun pitää olla nyt yksin? Halusit aina perheen ja rakensimme sellaisen yhdessä. Joten miksi? En varmaan saa siihen koskaan vastausta miksi? Mietin edelleen ksymystä miksi usein. Vaikka liikumme jo joulun tienoilla. 8 kuukauden kohdalla, Silti edelleen miksi? Kysyn sitä varmasti koko loppu elämäni ajan? Sitä tuntee vihaa, syyllisyyttä, pohjatonta surua, kaipuuta, rakkautta ja ikävää samaan aikaan. 

Menet ulos että saat happea. Piti mennä ruoka kauppaan. Eka mainos isänpäivästä bussipysäkillä. Nieleskellen itkua ja mietin piti ostaa Villelle laatta kaulakoru ei muistolaattaa. Samalla yrität pidätellä kyyneleitä kun lapset innoissaan jahtaavat pokemonia. Kaupassa on perheitä onnellisia perheitä. On perhe ostoksia. Meidän perheessä ei ole kuin me tuntuu rikkinäiseltä. Kun kärrää kärriä lasten kanssa yksi puuttuu. Tuossa hyllyllä Ville tahtoi ostaa tuota ja tuota. Tuota piti vielä tehdä. Täällä me kuljettiin yhdessä ja koputeltiin hedelmiä ja yritettiin näyttää asiantuntijoilta. Käveltiin silenterit päässä kaljaa hakemaan alkuhuumassa käsi kädessä. Kassalla sitä herää ja huomaa että puolet ostoksista puuttuvat.

Ei tekisi mieli avata kotiovea tyhjä asunto ja tyhjät huoneet. Ikävä valtaa mielen. Illalla suihkussa sen antaa tulla itkun. Annan suihkun lämpimän veden huuhtoa pois kaiken sen tämän päivän tuskan. Lapset katsovat alakerrassa ruudusta my little poneja kun minä itken kyyryssä suihkussa miksi? Miksi? Miksi? Minulla on ikävä? Annan suihkun vain valua ja tuijotan seinää sitten sitä herää ja sulkee suihkun. Pukee yöpuvun ja kävelee alakertaan. Huomaa 4 pientä päätä kääntyvän ja hymyilevän: Äiti oliko kiva käydä rauhassa suihkussa? Nautitko? Hymyillen vastaan: Nautin. 

Sitten istun sohvalle lasten viereen kun olen sytyttänyt kynttilän Villen kuvan viereen. Hymyillen vilkaisen vielä kuvaa. Ei ole enää niin ikävä ja paha olo. Kuiskaan vaan: Rakastan sinua. Varmasti joku jossakin kuiskaa myös minulle: Rakastan sinua..

Loppujen lopuksi illalla sängyssä kun Kaarle tuhnuttaa vieressä miettii ja hymyilee. Loppujen lopuksi kaikki on meillä on hyvin. Meillä on oma rakastava perhe ehkä hiukan rikkinäinen. Mutta erinlainen johon kuuluu paljon välittäviä ihmisiä. Eikä perheeseen aina edes tarvita verisidettä. Meillä on loppujen lopuksi juuri täydellinen perhe siitä huolimatta mitä meillä tapahtui,