Ensimmäinen työpostaus
Aloitin siis työt seurakunnassa suntio harjoitteliana tammikuun alussa. Kouluni on Jyväskylässä minne lähden taas ensi viikolla pariksi yöksi.
Uuteen rytmiin tottuminen vie varmasti aikaa niin minulla kuin Kaarlella. Tytöt ovat olleen tyytyväisiä kun saavat olla rauhassa kotona. Elvis onneksi sai iltapäiväkerho paikan. Kaarlella on ekat päivät hoidossa menneet ikävöiden ja itkein. Kouraisee aina rinnasta jättää Kaarle päiväkotiin itkemään vaikka tiedän että Kaarlen on siellä hyvä olla osaavien hoitajien kanssa! Kiukkua lisää vielä se että viimeinkin Kaarlelta jäi tutti pois. Se vain unohtui jouluna autoon ja emme ole sen jälkeen tuttia käyttäneet ollenkaan. Tuttipullo meillä on vielä käytössä.
Onhan se hiukan outoa nousta aamulla 6:30 ja hypätä tekemään aamuhommia, herättää Kaarle ja juosta autoa puhdistamaan ennen lähtöä. Onneksi isommat osaavat jo lähteä itsenäisesti kouluun.
Töihin kampean siis kahdeksaksi. Olen tykännyt todella paljon! Olen jo parin päivän aikana kiivennyt kirkonkello tapuliin ja roikkunut siellä köydessä yrittäen saada lattialuukkua auki, vaihtanut vesihanoja vessaan, tehnyt putkitöitä ja miettinyt uusia kynttiläpaikkoja kirkkoon. Olen istunut auton kyydissä ja vienyt postia, käynyt pankissa ja hoitanutm muita juoksevia asoita. En olisi ikinä uskonut että teen edes putkihommia ja vaihdan tiivisteitä! Osaanpahan nyt sen jos kotona putket alkavat vuotamaan.
Tykkään siis todella paljon. Odotan innolla aina uutta päivää. Olenkin kyllä jo ollut melkein kaksi vuotta kotona joten töissä olo on todellakin "omaa aikaa" . Kaipasin jo sitä todella.
Uuteen rytmiin tottuminen vie varmasti aikaa niin minulla kuin Kaarlella. Tytöt ovat olleen tyytyväisiä kun saavat olla rauhassa kotona. Elvis onneksi sai iltapäiväkerho paikan. Kaarlella on ekat päivät hoidossa menneet ikävöiden ja itkein. Kouraisee aina rinnasta jättää Kaarle päiväkotiin itkemään vaikka tiedän että Kaarlen on siellä hyvä olla osaavien hoitajien kanssa! Kiukkua lisää vielä se että viimeinkin Kaarlelta jäi tutti pois. Se vain unohtui jouluna autoon ja emme ole sen jälkeen tuttia käyttäneet ollenkaan. Tuttipullo meillä on vielä käytössä.
Onhan se hiukan outoa nousta aamulla 6:30 ja hypätä tekemään aamuhommia, herättää Kaarle ja juosta autoa puhdistamaan ennen lähtöä. Onneksi isommat osaavat jo lähteä itsenäisesti kouluun.
Töihin kampean siis kahdeksaksi. Olen tykännyt todella paljon! Olen jo parin päivän aikana kiivennyt kirkonkello tapuliin ja roikkunut siellä köydessä yrittäen saada lattialuukkua auki, vaihtanut vesihanoja vessaan, tehnyt putkitöitä ja miettinyt uusia kynttiläpaikkoja kirkkoon. Olen istunut auton kyydissä ja vienyt postia, käynyt pankissa ja hoitanutm muita juoksevia asoita. En olisi ikinä uskonut että teen edes putkihommia ja vaihdan tiivisteitä! Osaanpahan nyt sen jos kotona putket alkavat vuotamaan.
Tykkään siis todella paljon. Odotan innolla aina uutta päivää. Olenkin kyllä jo ollut melkein kaksi vuotta kotona joten töissä olo on todellakin "omaa aikaa" . Kaipasin jo sitä todella.
Kommentit
Lähetä kommentti