Kuulumisia?

"Howl like the wolf that you are"

Viikot menee tosi nopeasti vasta kirjoittelin Villen syntymäpäivästä. En ole vieläkään käynyt viemässä kynttilää huomaan jostakin syystä välteleväni sitä. Tiedän miksi välttelen sitä en halua mennä sinne ja ajatella kolmekymmentä... Mitä kaikkea oltas voitu vielä tehdä. Miksi? Ikävöin ja itken. Joskus minulle sanottiin että nyt ikävöit ja haamu jaa koko ajan taaksemmaksi. 

Taakse jääminen tuntuu että Ville jää koko ajan askeleen taaksepäin. Aina mukana mutta ei niin lähellä. Rakkaus ja ikävä ei katoa mutta haamu taitaa kadota. Huomaan sen siinä että kun istuu töissä auton kyydissä ja vilkaisee ikkunasta tulee hetki milloin ajattelen Villeä. Hymyilen hetken ja pääsen asian ohi. En jää jumittamaan ajatuslankaan mikä katkeaa ja katoaa. Huomaan kun luen facebookin feediä muistoja tältä päivältä. En enää jää niihin katoa muistoon. Heitin Villen partahöyliä pois ja partavaahdot. Hetken istuin roskiksen vieressä ja mietin laitanko takaisin hyllyyn. Mutta kasasin itseni ja vein ne pois. En roiku enää. Säästin höyliä koska niissä oli Villen partakarvoja. Tyhmää eikö? 

Työt auttavat pääsee pois kotoa. Meillä on mahti työporukka päivän aikana saa nauraa! Teen työtä mitä tahdon tehdä. Tuntuu että ehkä viimein ollaan oikeilla raiteilla. Rakastan sitä työssäni että jokainen päivä on erinlainen. Eilen oli kiirettä tänään istuttiin lattialla. Jännittää jo se että minulle on tulossa ensimmäiset häät ensi kuussa. Vielä isolla kirkolla! On upeaa olla mukana ihmisten ilon hetkissä. Parissa kasteessa olen istunut sakastissa ja hymyillyt. Hermoilevia vanhempia ja kummeja rauhoittelua ja tunne että on osana heidän päivää. Vaikka he eivät meitä nää olemme siellä. Välillä vaihdetaan hanoja tai kynnyksiä toisena päivänä kuunnellaan seurakuntalaisen rukouspyyntöä papille. Toisena veistetään kynttilöitä kolmantena asennetaan spottivalot kattoon. Naurattaa riparilla olevat ei kiinnosta olla kirkossa! Eihän se silloin kiinnostanutkaan. I LOVE MY JOB! 

Seison siis tasaisella maalla pitkästä aikaa ja ulvon kuin susi mikä olen. Voisi sanoa että olen onnellinen.