Hartaus

Minulla on tehtävä pitää koulussa päivähartaus. Hetki sijouttuu maaliskuun loppuun milloin Villen kuolemasta on tullut jo vuosi. Mennään kohti pääsiäistä eli kuolema ja ylösnousemus on tapetilla.

Ajattelin aloittaa hartauden isä meidän rukouksella.

Seuraavaksi luen että uudessa testamentissa sanotaan:

Hänen kauttaan te uskotte Jumalaan. joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden niin että te uskoessanne myös panette toivonne Jumalaan.

Sitten alan puhumaan eli hartauden puhe:

Puhun tänään kahdesta tärkeästä asiasta ja ensimmäinen niistä on ylösnousemus. Tässä kuussa tuli vuosi mieheni kuolemasta. Näin pääsiäisen aikaan laitan aina toivoni Jumalaan ja siihen kirkkauteen missä uskon mieheni olevan. Jokaisella meistä on varmasti oma mielikuva tästä kirkkaudesta. Mitä siellä on? Minä uskon tähän kirkkauteen ja laitan toivoni Jumalaan ja iänkaikkiseen elämään.
Toinen asia mistä haluan puhua on rakkaus. Opin mieheltäni paljon rakkaudesta. Ehdottomasta rakkaudesta, rakkaudesta myötä-ja vastoinkäymisissä. Kauneinta maailmassa on rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Luenkin pätkän ensimmäisestä kirjeestä korintilaisille:

Vaikka minä puhuisin enkelten kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbooli. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olis mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.

Laulamme virren 517 ja lausumme loppuun isä meidän rukouksen.

Siinä oli Jenni näköinen päivähartaus :D