Hetki onnellisuutta
Sataa vettä nojaan traktorin lavaa vasten. Katson kun työkaveri tasoittaa juuri laittamaamme soraa kivijalan alle. Hytisen kylmästä ja hengitys hyöryää. Kohta on juhannus ja minulla on kolme takkia, villasukat, kolmet housut ja sadevaatteet. Vedän huppua enemmän päähän kylmä tuulen puuska tuntuu iskevän koko vaatekerroksen alle ja tunnen ihon nousevan kananlihalle. Katselen ympärille ja huomaan kuinka yksi kesätyöntekijä vetää huppua päähän ja kaulusta ylemmäs. Vaihdamme katseen. Katseen ei hemmetti miksi mikä sää? Kunnes työkaveri hihkaisee että sora on nyt tasainen laitetaan kantakivi paikalleen. Nostamme kiven paikalleen ja junttaamme ja tasoitamme. Mittaamme vatupassilla että kivi on varmasti suorassa. 20 minuuttia myöhemmin kun pyyhkäisen sadepisaroita naamalta saamme kiven suoraan.
Hyppään traktorin kyytiin ja lähden hakemaan multaa. Ajelen läpi hiljaisen ja sateisen hautuumaan. Käviöitä ei tänään ole näkynyt paljon. Vain lohkohoitajat. Käytävillä näkyy punaisia kukkia mitkä ovat tippuneet pahvilaatikoista. Hymyilen. Seuraan punaisilla kukilla merkattua käytävää joutomaalle. Saan peruuttettua kärrin multakasan viereen, otan lapion peräkärrystä. Lapion hiukan soraa syrjemmälle teen tilaa mullalle. Aloitan lapiomaan tulee mukavan lämmin ei ole niin kylmä. Välillä pysähdyn ja morjestan ohi menevää traktori kuskia. Hänellä on lava täynnä niitä punaisia kukkia huomaan hymyn nousevan. Vielä pari lapiota. Multa pöllyää märän kerroksen alta. Heitän lapion lavalle ja lähden ajamaan. Laitan radion päälle. Sade alkaa hellittää. Radiossa soi girls just wanna have fun. Hymyilen ja laulan mukana. Laitan volumea hiukan kovemmalle. Laulan mukana ja huomaan että lohkohoitajat katsahtavat kohti ja hymyilevät kunnes huomaan että takaikkuna on ollut auki. Hymyillen huikkaan takasin pysähdyn ja vedän ikkunan kiinni.
Missäs se kivi olikaan mitä oikaistiin? Ajan pari käytävää harhaan. Viimein tulen oikean kiven luokse. Ennenkuin laitamme mullan kantakiven ympärille nostamme kivikärryllä taulun paikalleen. Naurattaa kärryt ovat samat millä tuodaan Tallinasta laatikoita. Punaisen väriset. Työkaveri kippaa kiven paikalleen ja otan vastaan. Taulu painautuu käsiä vasten pitelen kiinni. Taulut painavat paljon. Kallistan ja työkaveri vetää kärryt alta pois. Vähän vinossa.. Suoristamme kiven ja mittaamme että se on varmasti keskellä. Asettelen loppujen lopuksi enkelin kiven päälle. Harmaan enkelin joka istuu. Hymyilen kun laitan sen kiven päälle ja asetan ruusut takaisin paikalleen. Paperiin merkataan että suoristettu. Keräämme työvälineet ja ajamme seuraavalle kivelle.
Kaksi kiveä myöhemmin istun juntan päällä nurmikolla. Ei sada enää. Hytisen hiukan. Puhelin tärähtää taskussa. Otan puhelimen taskusta. Voin varmaan vilkaista tämän viestin työkaveri meni hakemaan soraa. Hivuttaudun hiukan kiven taakse piiloon. Viesti Stadilta ja lapsilta meidän perhe ryhmässä whatsupissa. Hymyillen selaan viestit läpi eikä minulla ole enää kylmä. Hymyillen juntan päällä istuen tunnen suurta onnellisuutta, rakkautta ja lämpöä. Hymyillen tunnen pakahtuvani. Huomaan että traktori kaartaa mutkassa kohti. Laitan puhelimen taskuun ja hymyilen vilkutan: Täällä olen. Hetki onnea keskellä vesisadetta sinä päivänä töissä.
Hyppään traktorin kyytiin ja lähden hakemaan multaa. Ajelen läpi hiljaisen ja sateisen hautuumaan. Käviöitä ei tänään ole näkynyt paljon. Vain lohkohoitajat. Käytävillä näkyy punaisia kukkia mitkä ovat tippuneet pahvilaatikoista. Hymyilen. Seuraan punaisilla kukilla merkattua käytävää joutomaalle. Saan peruuttettua kärrin multakasan viereen, otan lapion peräkärrystä. Lapion hiukan soraa syrjemmälle teen tilaa mullalle. Aloitan lapiomaan tulee mukavan lämmin ei ole niin kylmä. Välillä pysähdyn ja morjestan ohi menevää traktori kuskia. Hänellä on lava täynnä niitä punaisia kukkia huomaan hymyn nousevan. Vielä pari lapiota. Multa pöllyää märän kerroksen alta. Heitän lapion lavalle ja lähden ajamaan. Laitan radion päälle. Sade alkaa hellittää. Radiossa soi girls just wanna have fun. Hymyilen ja laulan mukana. Laitan volumea hiukan kovemmalle. Laulan mukana ja huomaan että lohkohoitajat katsahtavat kohti ja hymyilevät kunnes huomaan että takaikkuna on ollut auki. Hymyillen huikkaan takasin pysähdyn ja vedän ikkunan kiinni.
Missäs se kivi olikaan mitä oikaistiin? Ajan pari käytävää harhaan. Viimein tulen oikean kiven luokse. Ennenkuin laitamme mullan kantakiven ympärille nostamme kivikärryllä taulun paikalleen. Naurattaa kärryt ovat samat millä tuodaan Tallinasta laatikoita. Punaisen väriset. Työkaveri kippaa kiven paikalleen ja otan vastaan. Taulu painautuu käsiä vasten pitelen kiinni. Taulut painavat paljon. Kallistan ja työkaveri vetää kärryt alta pois. Vähän vinossa.. Suoristamme kiven ja mittaamme että se on varmasti keskellä. Asettelen loppujen lopuksi enkelin kiven päälle. Harmaan enkelin joka istuu. Hymyilen kun laitan sen kiven päälle ja asetan ruusut takaisin paikalleen. Paperiin merkataan että suoristettu. Keräämme työvälineet ja ajamme seuraavalle kivelle.
Kaksi kiveä myöhemmin istun juntan päällä nurmikolla. Ei sada enää. Hytisen hiukan. Puhelin tärähtää taskussa. Otan puhelimen taskusta. Voin varmaan vilkaista tämän viestin työkaveri meni hakemaan soraa. Hivuttaudun hiukan kiven taakse piiloon. Viesti Stadilta ja lapsilta meidän perhe ryhmässä whatsupissa. Hymyillen selaan viestit läpi eikä minulla ole enää kylmä. Hymyillen juntan päällä istuen tunnen suurta onnellisuutta, rakkautta ja lämpöä. Hymyillen tunnen pakahtuvani. Huomaan että traktori kaartaa mutkassa kohti. Laitan puhelimen taskuun ja hymyilen vilkutan: Täällä olen. Hetki onnea keskellä vesisadetta sinä päivänä töissä.
Kommentit
Lähetä kommentti