Hyvästit ja Helsingissä

Muuttopäivä koitti ja meni. Siksi blogissa on ollut hiukan hiljaista. Pari viime viikkoa on mennyt pakatessa. Sitten koitti muuttopäivä ja nytten aika on mennyt laatikoita purkiessa. 

Viimeinen yö Joensuussa oli haikea. Istuin keittiönpöydän ääressä ja muistelin. Katselin laatikko kasaa ja hymyilin. Vastahan tuntui kun oltaisi Villen kanssa muutettu siihen asumaan. Siihen asuntoon mahtui niin paljon neljän seinän sisään paljon onnea ja paljon surua. Yksi iso matka ja suuri rakkaus. 

Istuin yksin yläkerran aulassa tummalla laminaatti lattialla ja kosketin. Muistelin. Minulla oli vielä Villen vanha aamutakki roikkumassa kylppärissä kietoidun hetkeksi siihen ja muistelin. Sivelin seinän puukuvoista tapettia muistan kun Ville asensi tapetin. Ensimmäinen kerta kun tapetoin ja vielä kuvio tapetti perkele! Kuulin sen ja näin sen edessäni sen hetken. Kun muutimme ja tapetoimme lastenhuoneita. Mietimme sisustusta ja ihailimme kylppärin seinää. Siihen oli upotettu pieniä kiviä. 

Pesin taloyhtiön pyykkihuoneessa pyykkiä. Astuin ulos kesä säähän. Muistan kuinka pesin pyykkiä siellä talvella ja katsoin kun talonmies nosti suruliputusta. Muistan kyyneleet kun lippu nousi. Muistan kuinka itkin pyykituvassa ja huusin Villeä. Muistan kuinka suutelimme Villen kanssa täynnä onnea keskellä kuivaushuoneessa märkien lakanoiden ympäröiminä. Nytten kun kävelin kesä säähän ulos pyykituvasta huomasin kasvoilla hyymyn kun vilkaisin lipputankoa. Niin paljon surua ja onnea.

Sivelin olohuoneen seinää. Muistan kuinka tapetoimme siihen metsäkuvoisen fototapetin yksi yö. Joimme alkoholitonta shampaniaa ja tapetoimme. Nauroimme ja riitelimme. Katsoin takapihalle muistan kuinka istutimme karviaspensaan ja söimme ensimäiset marjat. Muistan kuinka grillasimme yhdessä ja kummastelimme siiliperhettä joka asui terrasin alla. Niitä pieniä onnen hetkiä. Kävelin Villen saunatakin kansssa ympäriinsä kuuntelin musiikkia ja muistelin. Sanoin taas varmaan joltakin osalta hyvästi. Päästin irti viimeisen kerran. Katsoin katossa roikkuvaa koristetta. Tehtiin se yhdessä kerättiin risut ja kinasteltiin näyttääkö se hyvältä. Aseteltiin valot siihen. Loppujen lopuksi siinä oli joka juhlakauden koristeet joulu, pääsiäinen, halloween ja vappu. Heitin koristeen pois muutossa mutta muisto siitä säilyy tai se haalenee. Muisto yhdessä olemisesta asunnossa mistä piti tulla meidän koti. Muistan kuinka Ville sanoi joskus että hän antaisi meille kodin. Turvallisen missä voisimme olla aina jos häntä ei olisi. Nyt istun Helsingissä ja kirjoitan tätä blogi päivitystä. Kun astuin tyhjään asuntoon viimeisen kerran tunsin itkun kohoavan. En pystynyt kulkemaan tyhjässä asunnossa. Liikaa onnea ja surua. Vaakakupissa molempia. Kauniita muistoja mutta nytten sanoin hyvästi. Hyvästi sille elämän vaiheella ja otin vastaan uuden. Ajoimme tiistai yönä Helsinkiin muuttokuorman kanssa. Keskiviikkona aamulla purimme ja tänään olemme laittaneet tavaroita paikalleen. Haikeaa. Uusi paikka ja uusi parisuhde.

Olemme kumminkin Stadin kanssa tunteneet vasta puoli vuotta. Uskon että meidän yhteiselämä toimii hyvin ja lähtee käyntiin hienosti. Se vie aikaa ja paljon töitä mutta uskon että saamme sen toimimaan.

Laitan uudesta kodista kuvia kunhan saamme tavarat paikoilleen.

Terveisin: Väsynyt mutta onnellinen Jenni. 

Muuttaminen on aina niin mukavaa. Kirjoitan heti enemmän kunhan löydän aikaa ja saamme ensiksi kodin kuntoon.