Kiirettä ja kiitosta
Huuh kun aika rientää. Viimeinen viikko starttasi töissä. Pakkaaminen on kesken vielä vaikkakin ihan hyvällä mallillaan. Aika menee pakatessa ja töissä. Siksi blogissa on ollut niin hiljaista viime aikoina.
Kirjoitin kiitos postauksen Villelle yritän tästä lähtien kirjottaa enemmän meidän uusioperhe elämästä ja työ postaukset ovat olleet hyvin suosittuja niin yritän kirjoittaa jatkossa myöskin niitä enemmän. Blogihan syntyi Villen kuoleman jälkeen päiväkirja muotoiseksi. Aloitin kirjoittamaan surusta ja leskeydestä. Tulen varmasti jatkossa vielä kirjoittamaan ikävästä ja kaipuusta. Mutta yritän keskittyä nyt enemmän siihen mikä on nyt eli meidän uusi perhe. Arpi joka on syvällä Villestä ja leskeydestä ei koskaan unohdu tai mene pois mutta yritän jatkossa kirjottaa enemmän muutosta, sopeutumisesta uuteen kaupunkiin, töistä ja uusioperheen arjesta. On aika siirtyä uuteen. Mietin paljon blogin lopettamista mutta olen saanut paljon viestejä ja päätin jatkaa vielä kirjoittamista. Olenkin hyvin yllättänyt siitä että blogiin on tullut satoja lukioita ja pyyntöjä telkkariin. Valitettavasti tvssä meitä ei tulla näkemään mutta kirjoittamista jatkan päiväkirjamaisena.
Kiitän kaikki jotka ovat jakseneet lukea ja tukea tällä matkalla.
En olisi viime kesänä voinut uskoa että tässä ollaan muuttamassa uuteen kaupunkiin Herra Stadin kanssa yhteen. Meidän uusioperhe kahdeksan ihmistä. Alku varmasti hankalaa mutta olen varma että saadaan kaikki toimimaan ja meistä tulee hyvin onnellinen ja tiivis perhe. Hyvin hyvin onnellinen. Voisi varmaan sanoa että se on viimein ruusuja ja aurinkoa eikä enää leskenlehtiä ja sadetta. Hassua hymyillen kirjoitan miten paljon onnea on löytynyt niin lyhyessä ajassa. Hankalan alun jälkeen kaiken sen vastaan hannaamisen ja taistelun jälkeen. Viimeinen koitos alkaa saadaarki sujumaan yhdessä uudessa kaupungissa. Mutta taistelut on tehty voitettavaksi ja häviö ei ole vaihtoehto. Onneksi olemme puhuneet yhdessäolosta eroon asti kaikki. Stadi saa olon turvalliseksi. Voi kai viimein sanoa että: Life is good<3
Tässä vielä kuva tämän päivän töistä:
Kirjoitin kiitos postauksen Villelle yritän tästä lähtien kirjottaa enemmän meidän uusioperhe elämästä ja työ postaukset ovat olleet hyvin suosittuja niin yritän kirjoittaa jatkossa myöskin niitä enemmän. Blogihan syntyi Villen kuoleman jälkeen päiväkirja muotoiseksi. Aloitin kirjoittamaan surusta ja leskeydestä. Tulen varmasti jatkossa vielä kirjoittamaan ikävästä ja kaipuusta. Mutta yritän keskittyä nyt enemmän siihen mikä on nyt eli meidän uusi perhe. Arpi joka on syvällä Villestä ja leskeydestä ei koskaan unohdu tai mene pois mutta yritän jatkossa kirjottaa enemmän muutosta, sopeutumisesta uuteen kaupunkiin, töistä ja uusioperheen arjesta. On aika siirtyä uuteen. Mietin paljon blogin lopettamista mutta olen saanut paljon viestejä ja päätin jatkaa vielä kirjoittamista. Olenkin hyvin yllättänyt siitä että blogiin on tullut satoja lukioita ja pyyntöjä telkkariin. Valitettavasti tvssä meitä ei tulla näkemään mutta kirjoittamista jatkan päiväkirjamaisena.
Kiitän kaikki jotka ovat jakseneet lukea ja tukea tällä matkalla.
En olisi viime kesänä voinut uskoa että tässä ollaan muuttamassa uuteen kaupunkiin Herra Stadin kanssa yhteen. Meidän uusioperhe kahdeksan ihmistä. Alku varmasti hankalaa mutta olen varma että saadaan kaikki toimimaan ja meistä tulee hyvin onnellinen ja tiivis perhe. Hyvin hyvin onnellinen. Voisi varmaan sanoa että se on viimein ruusuja ja aurinkoa eikä enää leskenlehtiä ja sadetta. Hassua hymyillen kirjoitan miten paljon onnea on löytynyt niin lyhyessä ajassa. Hankalan alun jälkeen kaiken sen vastaan hannaamisen ja taistelun jälkeen. Viimeinen koitos alkaa saadaarki sujumaan yhdessä uudessa kaupungissa. Mutta taistelut on tehty voitettavaksi ja häviö ei ole vaihtoehto. Onneksi olemme puhuneet yhdessäolosta eroon asti kaikki. Stadi saa olon turvalliseksi. Voi kai viimein sanoa että: Life is good<3
Tässä vielä kuva tämän päivän töistä:
Kommentit
Lähetä kommentti