3-4 kuukauden taantuma
Sunnuntaipäivä vietettiin Kaarlen kanssa kahdestaan. Tajusin että mennään kohta 4 kuukauden kohdalla. Maaliskuu ja nyt jo kesäkuu. Olenkin viettänyt itkuviikkoja, ikävä päiviä ja vaateiden nuuskuttelu hetkiä.
Luulen että ikäväni johtuu siitä että arki heittää kylmää vettä kasvoille. Kaikki Villeen liittyvä on tehty ja arki on rullannut jonkun aikaa. Olen yksin vaikka minulla on lapset, perhe ja ystävät. Silti olen yksin ilman toista puoliskoa jakamassa sitä arkea. Luulen että minulla on joku kolmen kuukauden taantuma. Facebookin yhteisön mukaan yleistä arki iskee päälle.
Tuntuu että kaikki itkettää. Minulla on ikävä tahtoisin jakaa arkeni Villen kanssa. Minä tahdon Villen tänne kotiin kun minua pelottaa ukkonen tai kun ampiaisen on sisällä. Minä tarvitsen minun turvani. Itsekästä ehkä?
3 kuukautta... 4 kuukautta.. Onko sillä edes väliä ajalla? Ville piti kelloista. Kellon äänestä tikityksestä. Minä en pidä. Kuulen ajan kulkevan elämän kuluvan. Jokainen sekuntti, jokainen minuutti ja jokainen tunti. Tuntuu kuin joku iskisi yhden piikin lisää sydämmeen. Joka on jo täysin rikki.
Elämä jatkuu, arki rullaa ja minä vaan ikävöin ja kiukkua. Olen tällä hetkelle hyvin vihainen. Vihainen kuin ampianen! Miksi miksi? Miksi ihmisten pitää kiusata? Ihankun meillä ei olisi jo muutenkin tarpeeksi vaikeaa. Onneksi on perhe ja ystävät.
Luulen että ikäväni johtuu siitä että arki heittää kylmää vettä kasvoille. Kaikki Villeen liittyvä on tehty ja arki on rullannut jonkun aikaa. Olen yksin vaikka minulla on lapset, perhe ja ystävät. Silti olen yksin ilman toista puoliskoa jakamassa sitä arkea. Luulen että minulla on joku kolmen kuukauden taantuma. Facebookin yhteisön mukaan yleistä arki iskee päälle.
Tuntuu että kaikki itkettää. Minulla on ikävä tahtoisin jakaa arkeni Villen kanssa. Minä tahdon Villen tänne kotiin kun minua pelottaa ukkonen tai kun ampiaisen on sisällä. Minä tarvitsen minun turvani. Itsekästä ehkä?
3 kuukautta... 4 kuukautta.. Onko sillä edes väliä ajalla? Ville piti kelloista. Kellon äänestä tikityksestä. Minä en pidä. Kuulen ajan kulkevan elämän kuluvan. Jokainen sekuntti, jokainen minuutti ja jokainen tunti. Tuntuu kuin joku iskisi yhden piikin lisää sydämmeen. Joka on jo täysin rikki.
Elämä jatkuu, arki rullaa ja minä vaan ikävöin ja kiukkua. Olen tällä hetkelle hyvin vihainen. Vihainen kuin ampianen! Miksi miksi? Miksi ihmisten pitää kiusata? Ihankun meillä ei olisi jo muutenkin tarpeeksi vaikeaa. Onneksi on perhe ja ystävät.
Kommentit
Lähetä kommentti