Vapaus olla onnellinen?
Olen viime aikoina tuntenut tunnetta: Vapaa. Olen surullinen vieläkin ja ikävissäni mutta en koko ajan. Itku tulee vielä kun kuuntelen musiikkia ja katson telkkaria. Eilen itkin kun katsoin Hakekaa Kätilö ohjelmaa ja Jennyn miesystävä kuoli. Itkin. Mutta pohjimmilta kaikki on kumminkin ihan hyvin. Kunhan vain saisi jonnin joutavan tappelun pois. Ihmiset ovat välillä niin ajattelemattomia.
Mutta olen saanutkin paljon aikaan viime aikoina. Katselin yksi päivä kun naapuri maalasi terassia ja mietin meidän puoliksi maalattua eteistä. Lopetin jahkailun ja ruuvasin naulakon seinästä, maalasin seinät ja en saanut naulakkoa takaisin ruuvattua. Onneksi Iso A pelasti! Eteisestä tuli todella hieno! Ostin auton, pesukoneen ja grillasin. Ihankuin olisin saanut uutta puhtia jostakin. Siksi varmaan vaihdoin alakerran järjestyksenkin uusiksi!
Vaikkakin se tieto että Villen laatta on muistolehdossa tekee kipeää. Kamalan kipeää. Se on nyt niin konkreettista Ville ei ole enää olemassa kuin muistoissa. Kauniita muistoja, ihania muistoja<3 Odotan että Ville tulisi käymään miun unisssa mutta hän ei ole nyt tullut. Netta sanoi että Ville oli onnittelut unessa.
Mutta en tiedä mistä tämä uusi puhti on tullut tatuointi, uusi kampaus ja ripset. Uusi vahvempi minä. Ville kulkee nyt aina miun iholla mukana. Se antaa hassua voimaa ja itsevarmuutta. Tyhjennettiin lasten kanssa iso uima-allas ei ollut helppoa painoi todella paljon. Mutta me onnistuttiin saamaan se kumoon! Voi sitä riemua kun onnistuttiin! Voi sitä riemua kun leikkasin miun takapihan nurmikon!
Join iltakahvin pihalla, lapset oli kavereiden kanssa uima-altaassa, Kaarle meni mukana ja kaikki piti siitä huolta, aurinko meni pilveen, tyhjä penkki ja katsoin taivaalle. Meinasi tulla kyynel mutta naapuri tulikin:"HEI!". Voisi kai sanoa että olen onnellinen jossakin tuolla pinnan alla. Ehkä isompi kysymys on vain saanko olla? Näin aikaisin?
Mutta olen saanutkin paljon aikaan viime aikoina. Katselin yksi päivä kun naapuri maalasi terassia ja mietin meidän puoliksi maalattua eteistä. Lopetin jahkailun ja ruuvasin naulakon seinästä, maalasin seinät ja en saanut naulakkoa takaisin ruuvattua. Onneksi Iso A pelasti! Eteisestä tuli todella hieno! Ostin auton, pesukoneen ja grillasin. Ihankuin olisin saanut uutta puhtia jostakin. Siksi varmaan vaihdoin alakerran järjestyksenkin uusiksi!
Vaikkakin se tieto että Villen laatta on muistolehdossa tekee kipeää. Kamalan kipeää. Se on nyt niin konkreettista Ville ei ole enää olemassa kuin muistoissa. Kauniita muistoja, ihania muistoja<3 Odotan että Ville tulisi käymään miun unisssa mutta hän ei ole nyt tullut. Netta sanoi että Ville oli onnittelut unessa.
Mutta en tiedä mistä tämä uusi puhti on tullut tatuointi, uusi kampaus ja ripset. Uusi vahvempi minä. Ville kulkee nyt aina miun iholla mukana. Se antaa hassua voimaa ja itsevarmuutta. Tyhjennettiin lasten kanssa iso uima-allas ei ollut helppoa painoi todella paljon. Mutta me onnistuttiin saamaan se kumoon! Voi sitä riemua kun onnistuttiin! Voi sitä riemua kun leikkasin miun takapihan nurmikon!
Join iltakahvin pihalla, lapset oli kavereiden kanssa uima-altaassa, Kaarle meni mukana ja kaikki piti siitä huolta, aurinko meni pilveen, tyhjä penkki ja katsoin taivaalle. Meinasi tulla kyynel mutta naapuri tulikin:"HEI!". Voisi kai sanoa että olen onnellinen jossakin tuolla pinnan alla. Ehkä isompi kysymys on vain saanko olla? Näin aikaisin?
Kommentit
Lähetä kommentti