Tabuja 2/3
Kirjoitin aijemmin masennuksesta. Masennuksen mukana tuli meille myös Burn out eli työuupumus. Vuonna 2011 työssä käyvistä miehistä 2% kärsi vakavasta ja 23% lievästä työuupumuksesta Naisista 3% vakasta ja 24% lievästä. Työuupumuksella on 3 piirrettä väsymys, kyynisyys ja alentunut ammatillinen itsetunto. Myöskin paljon stressiä.
Se tulee pikku hiljaa huomaatta. Koko ajan kotona on puhutaan vain töistä. Koko ajan tulosta ja tulosta. Lisää tulosta. Ajatus pyörii numeroissa ja kännykän galleria on täynnä kuvia omista suorituksista. Miten niitä vielä parantaisin? Unia töistä mitä tekisin toisin. Toisaalta painajaisia koska ei voi kotonakaan ola rauhassa töiltä. Miksi koko ajan ajattelen vain töitä miksi? Olen niin väsynyt miksi vapaallakkin olen töissä? Miksi tuo työkaveri myy paremmin kuin minä? Jos pidän nyt sairasloman viekö se minulta mahdollisuuden ylentyä? Pakko tehdä ylitöitä vaikka en saa niistä edes palkkaa! Vaikka eihän minun työni ole tärkeää. Pakollista suorittamista. Se kamala vellvollisuudentunto olla hyvä työntekijä.
- Rakastit entistä työpaikkaasi hae sinne töihin
- En hae. En pääse olen riittämätön.
- Hae nyt varmasti pääset. Olit siellä ahkera ja sait hyvää palautetta!
- Ehkä joo haenkin naputan hakemuksen jo tänään!
Sitä hakemusta ei koskaan lähetetty.
Sairaslomalla ehdotinkin että."Entä jos vaihdetaan osia minä menen töihin ja sinä jäät kotiin?"
Ei missään nimessä miehen on käytävä töissä ja elätettvä perhe! Laina on maksettava ja ruokaa saatava! Sairaslomalla kumminkin oli kivaa olla kotona ja puuhailla.
Masennus ja työuupumus kulkivat käsi kädessä ja ruokkivat toisiaan.
Meidän yhteiskunnassa kun on nykyisin niin kiire ja kaikki pyörii rahan ympärillä. Entä jos joskus vain istuisi alas pysähtyisi ja hengittäisi. Katsoisi ympärilleen mitä minulla jo on tarvitsenko enempää? Sanoinkin Villelle viimeisellä viikolla että:" Kauneimmat muistot meistä niihin ei liity raha. Niissä on meidän perhe". Ville hymyili. Onneksi kerkesin kertoa hänelle miten paljon häntä rakastan. Toivottavasti hän tiesi sen<3
- Väsymys tulee pinnistelystä työssä. Väsymys ei hellitä vapaa ajalla.
- kyynisyys on sitä että epäilee omaa työtään ja merkitystään. Asiakaspalvelun mekaanisuus.
- Itsetunto aikaansaaminen tunnettaan muita huonommaksi.
Se tulee pikku hiljaa huomaatta. Koko ajan kotona on puhutaan vain töistä. Koko ajan tulosta ja tulosta. Lisää tulosta. Ajatus pyörii numeroissa ja kännykän galleria on täynnä kuvia omista suorituksista. Miten niitä vielä parantaisin? Unia töistä mitä tekisin toisin. Toisaalta painajaisia koska ei voi kotonakaan ola rauhassa töiltä. Miksi koko ajan ajattelen vain töitä miksi? Olen niin väsynyt miksi vapaallakkin olen töissä? Miksi tuo työkaveri myy paremmin kuin minä? Jos pidän nyt sairasloman viekö se minulta mahdollisuuden ylentyä? Pakko tehdä ylitöitä vaikka en saa niistä edes palkkaa! Vaikka eihän minun työni ole tärkeää. Pakollista suorittamista. Se kamala vellvollisuudentunto olla hyvä työntekijä.
- Rakastit entistä työpaikkaasi hae sinne töihin
- En hae. En pääse olen riittämätön.
- Hae nyt varmasti pääset. Olit siellä ahkera ja sait hyvää palautetta!
- Ehkä joo haenkin naputan hakemuksen jo tänään!
Sitä hakemusta ei koskaan lähetetty.
Sairaslomalla ehdotinkin että."Entä jos vaihdetaan osia minä menen töihin ja sinä jäät kotiin?"
Ei missään nimessä miehen on käytävä töissä ja elätettvä perhe! Laina on maksettava ja ruokaa saatava! Sairaslomalla kumminkin oli kivaa olla kotona ja puuhailla.
Masennus ja työuupumus kulkivat käsi kädessä ja ruokkivat toisiaan.
Meidän yhteiskunnassa kun on nykyisin niin kiire ja kaikki pyörii rahan ympärillä. Entä jos joskus vain istuisi alas pysähtyisi ja hengittäisi. Katsoisi ympärilleen mitä minulla jo on tarvitsenko enempää? Sanoinkin Villelle viimeisellä viikolla että:" Kauneimmat muistot meistä niihin ei liity raha. Niissä on meidän perhe". Ville hymyili. Onneksi kerkesin kertoa hänelle miten paljon häntä rakastan. Toivottavasti hän tiesi sen<3
Kommentit
Lähetä kommentti