Hämmennys
Miun on pakko kertoa teille yhdestä unesta minkä näin jo pitkä aika sitten Villestä. Mietin sillon paljon Villen tuhkien ripottelua. Milloin ne ripotellaan ja mihin? Koska en itse ole sitä tekemässä vaan kappelin- ja krematorionhenkilökunta. Kumminkin yksi ilta taas pohdin sitä ja itkeskelin. Näin unen:
Kävelimme Villen kanssa Joensuun hautuumaalla. Villellä oli päällä pitkä nahkatakki, fedora, aurinkolasit ne kekkoset, parta oli letillä ja hän hymyili. Käveltiin kohti muistolehtoa ja pysähdyttiin yhden muistolehdon lohkon kohdalla. Ville kääntyi minua päin selin ja sanoi että:"Minun tuhkani ovat lohkossa numero XX ja kun seisot selin sen edessä oikealla puolella on puu olen sen alla. Siellä on hyvä olla teit juuri oikean valinnan! Tiedät että tuhkani on ripoteltu silloin kun routa on poistunut maasta ja hautuumaan vesihanoista saa taas vettä!". Sitten käveltiin jonkun matkaa ja pysähdeltiin haudoilla ja Ville nosteli nuuhkataneita kukkia pystyyn. Haudoilla oli myös paljon enkelipatsaita. Ville sanoi että:"Olisi ahdistanut arkussa liian vähän tilaa!" Hyvästeli ja katosi. Heräsin.
Aamulla olin hyvin hyvin hämmentynyt. Lähdin tietenkin päätä pahkaa heti Kaarlen kanssa ajamaan hautuumaalle pyörällä. Heti kun pääsin porteille huomasin että niihin oli tullut kartta missä oli muistolehdon ympärillä olevat 4 lohkoa. Siellä oli Villen kertoma luku. Portissa oli myös teksti: Vesihanat toimivat kun maa on sulanut roudasta. Siinä vaiheessa sydän hakkasi tuhatta ja sataa. Lähdin taluttamaan pyörää muistolehtoon rauhallisesti hengittäen. Poimin myöskin valkoisen hyöhenen matkalla taskuun! Seisoin samallalailla kuin Ville selin. Siellä oli iso pihlaja! Istuin hyvin hämmentyneenä muistolehdon penkille ja huomasin että lehdon ympärilla oli vesihanoja ja juuri sinä aamuna jokaisesta vesihanasta kävi joku hakemasta vettä. Silloin meinasin ottaa puhelimen käteen ja soittaa krematorioon tai no meinasin juosta kappeliin. Hillitsin itseni.
Todistaako tämä että kuoleman jälkeistä elämää on? koska uni on tosi uskoo ken tahtoo? Yhtenä yönä kävelin niityllä kahden kauniin hahmon kanssa. He sanoivat minulle että:"Ville ei nyt tule minun uniini vähän aikaan koska joku muu tarvitsee häntä nyt enemmän. Jos vain se joku ottaisi hänet vastaan."
Koska olen virallisesti hörhö kortit ovatkin kertoneet minulle viime aikoina eteenpäin menimisestä, uudesta alusta ja rakkaasta joka varjelee minua taivaasta. Minua myöskin kehotetaan katsomaan merkkejä mitä minulle annettaan.
Kävelimme Villen kanssa Joensuun hautuumaalla. Villellä oli päällä pitkä nahkatakki, fedora, aurinkolasit ne kekkoset, parta oli letillä ja hän hymyili. Käveltiin kohti muistolehtoa ja pysähdyttiin yhden muistolehdon lohkon kohdalla. Ville kääntyi minua päin selin ja sanoi että:"Minun tuhkani ovat lohkossa numero XX ja kun seisot selin sen edessä oikealla puolella on puu olen sen alla. Siellä on hyvä olla teit juuri oikean valinnan! Tiedät että tuhkani on ripoteltu silloin kun routa on poistunut maasta ja hautuumaan vesihanoista saa taas vettä!". Sitten käveltiin jonkun matkaa ja pysähdeltiin haudoilla ja Ville nosteli nuuhkataneita kukkia pystyyn. Haudoilla oli myös paljon enkelipatsaita. Ville sanoi että:"Olisi ahdistanut arkussa liian vähän tilaa!" Hyvästeli ja katosi. Heräsin.
Aamulla olin hyvin hyvin hämmentynyt. Lähdin tietenkin päätä pahkaa heti Kaarlen kanssa ajamaan hautuumaalle pyörällä. Heti kun pääsin porteille huomasin että niihin oli tullut kartta missä oli muistolehdon ympärillä olevat 4 lohkoa. Siellä oli Villen kertoma luku. Portissa oli myös teksti: Vesihanat toimivat kun maa on sulanut roudasta. Siinä vaiheessa sydän hakkasi tuhatta ja sataa. Lähdin taluttamaan pyörää muistolehtoon rauhallisesti hengittäen. Poimin myöskin valkoisen hyöhenen matkalla taskuun! Seisoin samallalailla kuin Ville selin. Siellä oli iso pihlaja! Istuin hyvin hämmentyneenä muistolehdon penkille ja huomasin että lehdon ympärilla oli vesihanoja ja juuri sinä aamuna jokaisesta vesihanasta kävi joku hakemasta vettä. Silloin meinasin ottaa puhelimen käteen ja soittaa krematorioon tai no meinasin juosta kappeliin. Hillitsin itseni.
Todistaako tämä että kuoleman jälkeistä elämää on? koska uni on tosi uskoo ken tahtoo? Yhtenä yönä kävelin niityllä kahden kauniin hahmon kanssa. He sanoivat minulle että:"Ville ei nyt tule minun uniini vähän aikaan koska joku muu tarvitsee häntä nyt enemmän. Jos vain se joku ottaisi hänet vastaan."
Koska olen virallisesti hörhö kortit ovatkin kertoneet minulle viime aikoina eteenpäin menimisestä, uudesta alusta ja rakkaasta joka varjelee minua taivaasta. Minua myöskin kehotetaan katsomaan merkkejä mitä minulle annettaan.
Kommentit
Lähetä kommentti