Kummitus

Muut lesket ovat sanoneet että yhdessä vaiheessa sitä rupeaa näkemään kuolleen puolisonsa joka paikassa. Vaikka ohi ajavassa autossa, kauppajonossa tai kadulla kävelemässä. Minäkin olen alkanut näkemään Villen vaikka missä. Ohi ajavassa autoissa on olevinaan aina Villen näköinen henkilö meinaan aina vilkuttaa perään. Ilosaarirockissa yhdellä keikalla seison miehen vieressä joka näytti ihan Villeltä hyvä etten hypännyt kaulaan! Kaupassa näin Villen ja kaupungilla. Ehkä se on osa surutyötä ja ikävää? Sitä kaipaa toista vierelle? Toivoisi että toinen olisi vielä täällä? Inhoan muutenkin fedora päässä olevia miehiä sydän hyppii aina miljoona volttia. Hatut kun oli meidän juttu. Oltiin hattuset rasvanen ja tahmanen. Mutta aina kun nään Villen ja räpsäytän silmiä pari kertaa kummitus katoaa ja huomaankin ettei se nyt niin Villen näköinenkin ollutkaan. Ehkä samanlainen parta tai hiukset. Ikävä temppuilee hassusti. Vai leikkiikö Ville kummituksena miun kanssa?

Kotona tapahtuu myöskin kummia. Kerran sunnuntaina kello pysähtyi Villen kuolin aikaan tunnin ajaksi ja jatkoi normaalisti käymistä. Eilen pöydältä tippui tavaroita ja valot vilkkuivat. Villen tuoksu leijailee välillä asunnossa. Yläkerrassa vaatteet tippuvat kaapista. Asuuko meillä räyhähenki vai vieraileeko Ville meillä? Olenko vain liikaa katsonut kauhuleffoja? Kerran katsoin zombileffan olin illalla lenkillä vastaan tuli humalainen ja juoksin kiljuen karkuun :D Mielikuvitus vai henki? Jos se on Ville se ei pelota mutta on välillä spookia istua sohvalla kun valot vilkkuvat ja telkkari ei saa signaalia...