Vahvako?

Stronger, than yesterday
Now it's nothing but my way
My loneliness ain't killing me no more
I, I'm stronger

Surullinen minä ja minä nyt. Minusta ero on huomattava. Kuoleman jälkeen vajoaa sinne mustaan. Ei anna itselleen lupaa olla mitään. Katoaa. En nukkunut pitkään aikaan ja en katsonut peiliin olin haamu entisestä. Tuijotin tyhjää ja odotin, odotin Villen tulevan takaisin. En käynyt missään olin kotona. Koti oli minun turvasatama. Tuijotin tyhjää tyhjä katse silmissä. Pikku hiljaa kumminkin kuin aikaa kului sitä uskalsi antaa luvan itselleen, rakastaa itseään. Minä olen vieläkin Jenni. Olen muuttunut en ole enää sama ihminen olen vahvempi. En anna ihmisten kävellä minun yli. Olen saanut jostakin ison kasan itseluottamusta ja vahvuutta porskuttaa eteenpäin. Silloin kun kuulee ihmisiltä että: Ihanaa Jenni tuli, sie se jaksat aina hymyillä vaikka ootki kokenu rankkoja ihanan posittivinen tuulahdus. Pakostakin siitä tulee hyvälle mielelle. Tai kun kuulee että miten nätti on. Itseluottamus hassua, Olen aina omistanut sitä mutta se katosi meni ihan pohja mutiin ja nyt tuntuu että se kasvaa koko ajan isommaksi mitä vahvemmaksi kasvan. Ehkä se on myös jotakin uhmaa? Olen vahva nainen! Pärjään omillani. Tarvitsen aina välillä apua ja pyydän sitä. Osaan nykyisin pyytää apua ennen siihenkin oli iso kynnys. Olen kasvanut järjettömän paljon ihmisenä mutta silti olen se sama vanha Jenni. Joka miettii maailman menoa, pelaa Pokemon Gota, itkee My Little Poneissa ja pohtii uskaltaako mennä trefeille?