Treffit
Kirjoitin aikaisemmin päivityksen tykkään susta. Pohdin siinä ajatuksia uudesta ihmisestä elämässäni. Laitoin aika tavalla hanttiin työnsin tahallani toista pois päin koko ajan. Koska ajatukset juoksevat Villen pettämisestä siihen mitä muut ajattelevat asiasta? Vuottakaan ei ole vielä mennyt. Olin hyvin skeptinen tämän asian suhteen en uskaltanut mennä täysillä mukaan ollenkaan. Pelotti entä jos siitä tuleekin jotakin? Vertaanko viekö hän sen kummituksen paikan? Ajattelin mitä muut ajattelvat ja mitä itse ajattelen. Ajattelin ja pohdin liikaa kaikkea.
Ajattelen välillä aivan liikaa. Olen aina ollut tunteella eläjä. Jos toinen itkee itken minäkin. Peilaan paljon tunteita itseeni toisen suru saattaa olla myöskin minun suruni. Olen aina ollut heittäytyjä minun ja Villen suhde lennähti kolmessa kuukaudessa vakavaksi neljän vuoden matkaksi. Nyttemin olenkin varautunut hyvin varautunut uusien ihmisten suhteen. Voisi sanoa että peräännyn. Hassua että joku ei peräntyynyt vaikka työnsin pois.
Puhuin aijemmin siitä nuoresta 400km päässä asuvasta tyypistä nimetään hänet Herra Stadiksi. Herra Stadi kävi täällä lauantaina. Istuttiin lastenosastolla Kaarlen kanssa. Käytiin me syömässä ja kahvilla mutta suurimmaksi osaksi istuttiin osasto 10. En olisi ikinä uskonut että hän tulisi koska olin sairaalassa poikani kanssa mutta hän tuli. Vaikkakin en tiennyt alussa halusinko että hän tulee? Monta puhelimessa vietettyä tuntia ei fyysisesti läsnä oleva ihminen olikin yht äkkiä hyvin läsnä. Ajatuksia ja odotuksia kasanneena henkilöstä ja sitten ku se seisoo siinä edessä. Istuu sairaalahuonen penkillä. Siitä tulinki hyvin yht äkkiä hyvin todellinen.
En itse ollut parasta seuraa ajatukset juoksi sairaalassa. Rossossa istuin hiljaa ja tuijotin kohti sairaalan mäkeä. Ahdisti piti olla ja sairaalassa. Hassua kyllä se toinen ei edelleen liikkunut minnekkään. Vaikka en alussa antanutkaan mitään. Kaveri vai pikkuveli? Frendzone ehkä sittenkin? Monta puhelimessa vietettyä tuntia vetikö se sittenkin henkilön kaveripuolelle. Mietin ja pohdin. Pohdin ja mietin.
Loppujen lopuksi se ihminen olikin mahtava. Ihminen jonka kanssa voisi ehkä rakentaa jotakin? Välimatka on huono sekä hyvä asia. Huomaan välillä olevani kylmä. Annan ristiriitaista signaalia. Olenko vai enkö? Kiinnostaako vai? Olitko ihan jees vai täysi kymppi? Miksi tyytyä ihmiseen joka on vain ihan jees. Mutta ehkä se onkin täysi kymppi.
Loppuun vielä toivotan kaikille myöhäistä ystävänpäivää. Rakastaa itseänne ja toisianne<3
Ajattelen välillä aivan liikaa. Olen aina ollut tunteella eläjä. Jos toinen itkee itken minäkin. Peilaan paljon tunteita itseeni toisen suru saattaa olla myöskin minun suruni. Olen aina ollut heittäytyjä minun ja Villen suhde lennähti kolmessa kuukaudessa vakavaksi neljän vuoden matkaksi. Nyttemin olenkin varautunut hyvin varautunut uusien ihmisten suhteen. Voisi sanoa että peräännyn. Hassua että joku ei peräntyynyt vaikka työnsin pois.
Puhuin aijemmin siitä nuoresta 400km päässä asuvasta tyypistä nimetään hänet Herra Stadiksi. Herra Stadi kävi täällä lauantaina. Istuttiin lastenosastolla Kaarlen kanssa. Käytiin me syömässä ja kahvilla mutta suurimmaksi osaksi istuttiin osasto 10. En olisi ikinä uskonut että hän tulisi koska olin sairaalassa poikani kanssa mutta hän tuli. Vaikkakin en tiennyt alussa halusinko että hän tulee? Monta puhelimessa vietettyä tuntia ei fyysisesti läsnä oleva ihminen olikin yht äkkiä hyvin läsnä. Ajatuksia ja odotuksia kasanneena henkilöstä ja sitten ku se seisoo siinä edessä. Istuu sairaalahuonen penkillä. Siitä tulinki hyvin yht äkkiä hyvin todellinen.
En itse ollut parasta seuraa ajatukset juoksi sairaalassa. Rossossa istuin hiljaa ja tuijotin kohti sairaalan mäkeä. Ahdisti piti olla ja sairaalassa. Hassua kyllä se toinen ei edelleen liikkunut minnekkään. Vaikka en alussa antanutkaan mitään. Kaveri vai pikkuveli? Frendzone ehkä sittenkin? Monta puhelimessa vietettyä tuntia vetikö se sittenkin henkilön kaveripuolelle. Mietin ja pohdin. Pohdin ja mietin.
Loppujen lopuksi se ihminen olikin mahtava. Ihminen jonka kanssa voisi ehkä rakentaa jotakin? Välimatka on huono sekä hyvä asia. Huomaan välillä olevani kylmä. Annan ristiriitaista signaalia. Olenko vai enkö? Kiinnostaako vai? Olitko ihan jees vai täysi kymppi? Miksi tyytyä ihmiseen joka on vain ihan jees. Mutta ehkä se onkin täysi kymppi.
Loppuun vielä toivotan kaikille myöhäistä ystävänpäivää. Rakastaa itseänne ja toisianne<3
Kommentit
Lähetä kommentti