Lomalainen, yllätyksiä ja kiitosta

Minulla on 4 viikon loma koulusta milloinka minun pitäisi kirjoittaa ja koota esimieskansiota valmiiksi. Mutta sanotaanko näin että pari kolme päivää meni tuijottaessa Yle Areenasta Hevostallin salaisuus sarjaa. Sainkin kunnolla laatuaikaa Lillin kanssa joka jännitti vieressä saatiinko kirous murretteua ja paha varjotaika pois taikamaasta. 

Olen pari päivää ollut kaikkien lapsien kanssa kotona. Kaikkien kuuden kanssa. Tai voisi kai sanoa seitsämän jos tuo karvakuono lasketaan mukaan. Olemme käyneet leikkipuistossa, tehtiin pizzaa, tanssitiin Antti Tuiskua keittiössä, oltu ulkona ja katsottu leffoja. Lapset ovatkin hyvin kotiutuneet tänne ja uusia kavereita on jo liuta naapurista.

Tosin olen yrittänyt tutustua myöskin uusiin ihmisiin täällä. Törmäsinkin kaupan pihassa päin metallikylttiä ja kului kova kops. Melkein kaaduin onneksi oli vaunut mukana ja sain niistä tukea. Sainkin paljon katseita kun kirosin: Hitto miten mie niin kömpelö ja miks tää kyltti on tässä eessä. Oikein murteella viäntäen.

Ikealla Stadin kanssa kortti raja tuli vastaan ostokset jäivät kassalle ja nolona poistuimme kaupasta nostamaan rahaa. Nolona mietimme kumpi hakee ostokset sieltä käteisen kanssa. Menimme yhdessä ja kiitin myyjää iloisesti joka oli hyvin hämmentynyt. Koska muut ihmiset olivat kamalan kiukkuisen oloisia. Varmaan lomalaisia :D  Tai hämmenys johtui murteesta. Huomaan että ihmiset katsovat kummastellen kun puhun murteella. 

Lapsien kanssa sujuu hyvin ja melkein kaikki pahvilaatikot on purettu. Maanantaina olisi tarkoitus saada viimeiset paikalleen koska Stadi on ollut töissä. Tainnut jopa pari päivää olla kotona tänä aikana kun olemem täällä asuneet. Onneksi hänellä on ensi viikolla lomaa. Siskonikin tulee tänne ja ensi viikolla olisi tarkoitus shoppailla, käydä lintsillä ja Suomen linnasssa pokejahdissa. 

Yllätimme myöskin vanhempani aika isolla yllärillä. Olemme vihjailleet pitkin kevättä että jotakin on tulossa uusikaa passinne....

Yllätimme heidät viikonloppu matkalla Ranskaan Pariisiin. Matka on kiitos kaikesta avusta. Kiitos siitä kun olivat tukena kun Ville kuoli, kulettivat lapsia kun istuin sohvan nurkassa. Kiitos siitä että jaksoivat kulettaa minua sairaalaan tai minne nyt kyytiä aina tarvitsin. Kiitos lapsenhoidosta. Kiitos siitä että jaksoivat kuunnella kun puhuin ja puhuin surussa, itkin sohvalla. Kiitos siitä kun Kaarle sairastui ja lapset asuivat heidän luona kaksi viikkoa kun itse taiteilin koulun ja sairalan välillä. Kiitos niistä kerroista kun kävin itse ulkona ja lapset olivat mummolassa. Kiitos tuesta minkä he ovat antaneet lapsille. Kiitos muuttoavusta, laatikoista, autonhuollosta ja siitä että he ajoivat muuttokuorman Helsinkiin yöllä. Kiitos laatikko tetriksestä. Kiitos remonttiavusta ja siitä että saivat keskeneräiset asiat kuntoon Joensuussa että sain asunnon vuokralle. Kiitos tuesta minun ja B-isin välisissä erimiellisyyksissä. Kiitos siitä kun jaksoivat olla tekemisissä sossujen ja terapeuttien kanssa kun sain itse lokaa niskaan ja meinasin lyyhistyä itkemään keittiön lattialle. Kiitos siitä kun heititte Villen aamutakin pois kun roikuin siinä kiinni. Kiitos siis kaikesta tuesta ja avusta. 

Ranskan matka on varmasti tervetullut hengähdys tauko.

Ikävältä en ole välttynyt. Huomasin yksi päivä että kaipaan Joensuusta töitä ja ihmisiä. Kävinkin haastattelussa uudella kirkolla täällä ja paikka vaikutti lupaavalta ja mukavalta. Vihjailivat vähän että töitäkin saattaisi jatkossa löytyä jos on ahkera ja oma-alotteinen. 

Kaikin puolin täällä menee hyvin ja odotan jo töiden alkamista.