Surevan ihmisen kohtaaminen
Suru. Jokainen suree eritavalla. Mutta kaikista vaikeinta on varmaankin kohdata se sureva. Yleensä ihmiset menevät lukkoon, sanovat jotakin kliseeltä kuten otan osaa, tulee kahville kutsuja ja apu tarjouksia, osa väistää kadulla juoksee Prismassa heti piiloon toiselle hyllylle, kaverit kaikkoavat, huomaat ette saa enää kutsuja juhliin missä käytiin pariskuntana ja ystävät ketä luulit ystäväksi katoavat.
Surun myötä menetin paljon kavereita, sain uusia ja ne entiset kaverit tuli entistä tärkeimmäksi. Jokainen meistä suree eritavalla joku ottaa huumorilla, toinen kieltää asian ja kolmas on aivan murtunut. Jokainen tapa surra on oikea jokainen käsittelee asian omalla tavalla. Mutta miten sureva pitäisi kohdata?
Töissä kohtasin monta surevaa ihmistä. Näin monta tapaa surra. Kun on itse elänyt suuressa surussa osaan samaistua siihen suruun eritavalla. Olla läsnä. Eräs kiittikin minua siitä että hänestä tuntui että olin läsnä.
Loppujen lopuksi kaikki ne kahvikutsut ja olemme tukena jos tarvitset jotakin jäivät siihen kuolinpäivän seuraavaan päivään. En ole käynyt yhdenkään luona kahvilla jotka kutsuivat. Ne oikeat ystävät riensivät paikalle. Puhuivat, kuuntelevat ja surettiin. Veivät Tallinnaan hääpäivänä ja olivat lasten tukena. Pitivät kauniit puheet muistotilaisuudessa.
Surevan ihmisen kohtaaminen. Siihen ei tarvita kliseetä. Riittää kun olet läsnä. Seisot vieressä tai halaat itkevää. Kuuntelet. Käyt vaikka kaupassa tai leikit lasten kanssa. Käytät koiran ulkona ja vaikka vähän siivoat. Itsestä sanonta otan osaa.. miten otat osaa suruun josta et tiedä mitään. Ehkä itsekästä ajatella noin. Mutta sen kliseen voi jättää pois. Minulle riitti kun halasi ja oli läsnä. Istui keittiössä kun itse istuin sohvan nurkassa ja halasin takkia. Tärkeintä on läsnä oleminen. Kuunteleminen. Minä puhuin ja puhuin.. Onneksi oli ihmisiä jotka jaksoivat kuunnella. Minun suruni auttoi puhuminen ja tämän blogin kirjoittaminen.
Jokainen suru on erinlainen. Kunhan et jätä surevaa yksin. Vaikka toinen poistuisi se toinen jää. Pahemmalta tuntuu kun jätetään ulkopuolelle asioista. Älä jätä surevaa ulkopuolelle. Älä jätä häntä yksin. Minä kuuntelin Villen kuoleman jälkeen kahden muun lesken puhumista surusta. Puhuttiin yöllä tai päivällä. Olin läsnä ja tukena joka auttoi eteenpäin. Ystäväni olivat läsnä se auttoi. Se auttoi kun hautajaiset olivat tulossa pää löi tyhjää ja porukka oli siivoamassa ja laittamassa paikkoja kuntoon. Sain apua perheeltä ja ystäviltä. En jäänyt yksin. He olivat läsnä. Vaikka sureva puhuisi vielä vuoden jälkeen ja puhuisi vielä kahden vuoden jälkeen. Sinua kyllästyttää mutta kuuntele ja vähän pikku hiljaa potki eteenpäin. Näytä että maailmassa on vielä paljon valoa. Ole läsnä.
Surun myötä menetin paljon kavereita, sain uusia ja ne entiset kaverit tuli entistä tärkeimmäksi. Jokainen meistä suree eritavalla joku ottaa huumorilla, toinen kieltää asian ja kolmas on aivan murtunut. Jokainen tapa surra on oikea jokainen käsittelee asian omalla tavalla. Mutta miten sureva pitäisi kohdata?
Töissä kohtasin monta surevaa ihmistä. Näin monta tapaa surra. Kun on itse elänyt suuressa surussa osaan samaistua siihen suruun eritavalla. Olla läsnä. Eräs kiittikin minua siitä että hänestä tuntui että olin läsnä.
Loppujen lopuksi kaikki ne kahvikutsut ja olemme tukena jos tarvitset jotakin jäivät siihen kuolinpäivän seuraavaan päivään. En ole käynyt yhdenkään luona kahvilla jotka kutsuivat. Ne oikeat ystävät riensivät paikalle. Puhuivat, kuuntelevat ja surettiin. Veivät Tallinnaan hääpäivänä ja olivat lasten tukena. Pitivät kauniit puheet muistotilaisuudessa.
Surevan ihmisen kohtaaminen. Siihen ei tarvita kliseetä. Riittää kun olet läsnä. Seisot vieressä tai halaat itkevää. Kuuntelet. Käyt vaikka kaupassa tai leikit lasten kanssa. Käytät koiran ulkona ja vaikka vähän siivoat. Itsestä sanonta otan osaa.. miten otat osaa suruun josta et tiedä mitään. Ehkä itsekästä ajatella noin. Mutta sen kliseen voi jättää pois. Minulle riitti kun halasi ja oli läsnä. Istui keittiössä kun itse istuin sohvan nurkassa ja halasin takkia. Tärkeintä on läsnä oleminen. Kuunteleminen. Minä puhuin ja puhuin.. Onneksi oli ihmisiä jotka jaksoivat kuunnella. Minun suruni auttoi puhuminen ja tämän blogin kirjoittaminen.
Jokainen suru on erinlainen. Kunhan et jätä surevaa yksin. Vaikka toinen poistuisi se toinen jää. Pahemmalta tuntuu kun jätetään ulkopuolelle asioista. Älä jätä surevaa ulkopuolelle. Älä jätä häntä yksin. Minä kuuntelin Villen kuoleman jälkeen kahden muun lesken puhumista surusta. Puhuttiin yöllä tai päivällä. Olin läsnä ja tukena joka auttoi eteenpäin. Ystäväni olivat läsnä se auttoi. Se auttoi kun hautajaiset olivat tulossa pää löi tyhjää ja porukka oli siivoamassa ja laittamassa paikkoja kuntoon. Sain apua perheeltä ja ystäviltä. En jäänyt yksin. He olivat läsnä. Vaikka sureva puhuisi vielä vuoden jälkeen ja puhuisi vielä kahden vuoden jälkeen. Sinua kyllästyttää mutta kuuntele ja vähän pikku hiljaa potki eteenpäin. Näytä että maailmassa on vielä paljon valoa. Ole läsnä.
Kommentit
Lähetä kommentti