Viimeinen työpäivä

Astelen hiljaisin mielin kappelin nosto-ovesta sisään. Katson vasemmalle huomaan kylmiön ja krematorion ovet ovat auki. Lähden oikealle ja menen sakastiin. Mustapuku päällä ja rinnassa kiiluu iso kyltti Suntioharjoittelia. Huomaan kuinka hauturi hymyilee: Et sitten yhtään pienempää kylttiä ole hommannut. Hymyilen: tein sen työkaverin kanssa kun olin seurakuntatalolla. 

Muistan kun teimme kylttiä pahvivarastossa. Menimme salaa iltapäiväkerhon varastoon ja nauroimme mikä olisi hyvä väri.. Pinkki kenties tai sateenkaarenvärit. Päädymme harmaaseen taustaväriin. 

Huomaan hymyileväni kun muistelen sitä. Tilaisuus alkaa kohta pappi ja kanttori saapuvat paikalle. Otan jo valmiiksi alban että puen papin. Mutta pappi sanookin että tahtoo pukea itse. Hämmennyn. Pappi hymyilee osaan itsekkin pukea. Juttelemme papin kanssa niitä näitä. Pappi hymyilee että noin nättiä suntoita ei vielä Joensuussa olekkaan. Hiukan punastun. Kuulema pistää merkille minut jos vielä tapaamme. Kello lähestyy tasaa siunaus alkaa. Pappi astuu sisään kappeliin ja me jäämme seisomaan varjoihin taakse. Laskemme väen ja katoamme takaovesta sakastiin. Työkaveri lähtee hakemaan vähän kahvileipää viimeisen työpäivän kunniaksi päärakennukselta. Jään istumaan sakastiin hauturin kanssa. Juttelemme hetken ja katselen tilaisuutta ikkunasta. Kaikki itkevät, pappi itkee ja ihmiset itkevät. Huomaan itsekkin että liikutun. Pyyhin silmäkulmaa ja lähden kävelemään kohti pientä kappelia. Avaan oven ja astun sisään. Sivelen tuolin selkämystä ja istun samalle tuolille missä istuin kun Ville siunattiin. Saatan nähdä valkosien arkun ja ruusun. Tuntea sen surun. Istun hetken hiljaa uppoutuen suruun hetkeksi. 

Hetken rikkoo kanttorin soitto. Lähden katsomaan joko kahvi on tippunut. Otan valmiiksi pahvimukeja esille. Kuulen askeleita ja työkaveri tulee pussin kanssa joka on täynnä jäätelöä. "En osannut päättää mitä sinä tahtoisit niin otin kaikkia mitä siellä oli" Hymyilen katson ottaisinko tuutin vai mehujään. Päädyn mehujäähän. Olen ollut kolme kuukautta siellä töissä mutta ekan kerran keitämme kahvit kappelissa. Nauramme välillä ja tarjoamme hauturille myöskin kahvin ja jäätelön. Pojat syövät kaksi ja minulle riittää yksi. Haiken mielin kuuntelen nauramista ja kanttorin soittoa. 

Siunaus loppuu ja ihmiset lähtevät. Astun sisään kappeliin. Puhallan kynttilät sammuksiin ja rupean suoristamaan virsikirjoja. Kävelen penkkirivien välissä haikein mielin. Kello lähestyy kolmea pakko rientää kaupungille. Huikkaan että nyt pitää mennä. Seison toisella puolella kappelia ja työkaveri toisella puolella. Molemmat ovat hiukan huonoja sanomaan heippa. Seisomme vain hiljaa ja katsomme alaspäin. Kunnes sanon: Tule käymään meillä Helsingissä. Työkaveri hymyilee ja lupaa tulla. Kävelen läpi kappelin kuuluu vain kenkieni kopse. Pysähdyn ja vedän keuhkot täyteen ilmaa viimeisen kerran. Kävelen läpi hiljaisen hautuumaan muut lähtivät jo tunti sitten junannuksen viettoon. Hiekka ratisee kenkien alla ja linnut laulavat. Hymyilen. Yksi jakso päättyy ja toinen alkaa. Haiken mielen laitan portin kiinni ja hyvästelen Joensuun hautusmaan.

Plim plim. Viesti tulee katson puhelinta työkaveri. Selfie pojista missä yksi situu kaivinkoneessa ja viesinä ikävä! Hymyillen katson kuvaa ja vastaan niin on. Hassua ja haikeaa.. Hymeilen nyttenkni kun kirjotian tätä. Rakastan minun työtäni ylikaiken.