Vapautunut
Seisoin minun ja Villen kodissa se oli tyhjä. Tyhjä olohuone. Muistan kun muutettiin.
Kotona aina kun olin kotona. Joka nurkka tursusi jotakin. Muistoja. Villen tavaroita oli joka puolella. Tuossa nurkassa tehtiin sitä ja tätä. Tätä sohvaa kasattiin yhdessä. Portaissa naurettiin ja istuttiin. Tapetoitiin tuota seinää.
Revin yhden tapetin alas Villen kuoleman jälkeen. En kestänyt katsoa sitä. Liikaa muistoja. Sivelin tapetin ryppyjä ja itkin. Ahdisti katsoa sitä seinää.
Ahdistus on varmaan oikea sana mikä kuvasi oloa välillä kotona Joensuussa. Liikaa muistoja tuntui välillä vankilalta. Kuin seinät olisivat kaatuneet päälle. Mietin paljon muutanko vai jäänkö? Jäin koska lapset olivat kotiutuneet niin hyvin. Remontoin asunnon uusiksi. Uskoin että se olisi poistanut edes vähän tuskaa mikä asunnossa oli. Hetkeksi se poisti. Siksi hetkeksi kun maali tuoksui ja ihailin uutta seinää. Mutta illalla kun kävin sänkyyn näin samat kummitukset. Muistan kuinka yhden yläkerran ikkunan edessä itkin polvillani ja rukoilin. Siihen kohtaan jäi stigma kirosin elämää ja kuolemaa. Kirosin jumalan ja kaikki alimpaan helvettiin. Muistan sen hetken kuin eilisen sen tuskan aallon. Minusta ollisi varmaan silloin huomannut kuinka olen mustassa kuplassa. Stigma kylppärissä Ville makaa sikiö asennossa lattialla ja huutaa: En jaksa elää enää.
Asunnossa oli myöskin paljon onnea ja iloa. Mutta jostakin syystä muistin sen tuskan aina kun kävin pitkälleen sänkyyn. Puristin tyynyä kovempaa ja yritin nukkua. Mutta tuska vyöryi päälle. Välillä valvoin yötä kokoaan koska en saanut unta. Asunto oli merkitty. Ei tuntunut enää kodilta.
Siksi muutto onkin tuntunut vapauttavalta. Uusi asunto ja uusi koti. Voi aloittaa tyhjältä pöydältä luoda uusia muistoja. Joka nurkka ei tursua jotakin muistoa. Minulla ei edes ole Villen kuvaa enää esillä. Se on minulla laatikossa mistä otan sen välillä esiin ja muistelen. Aloitan kokonaan puhtaalta pöydältä luomaan uusia muistoja. Voisi sanoa että olo on vapautunut.
Kotona aina kun olin kotona. Joka nurkka tursusi jotakin. Muistoja. Villen tavaroita oli joka puolella. Tuossa nurkassa tehtiin sitä ja tätä. Tätä sohvaa kasattiin yhdessä. Portaissa naurettiin ja istuttiin. Tapetoitiin tuota seinää.
Revin yhden tapetin alas Villen kuoleman jälkeen. En kestänyt katsoa sitä. Liikaa muistoja. Sivelin tapetin ryppyjä ja itkin. Ahdisti katsoa sitä seinää.
Ahdistus on varmaan oikea sana mikä kuvasi oloa välillä kotona Joensuussa. Liikaa muistoja tuntui välillä vankilalta. Kuin seinät olisivat kaatuneet päälle. Mietin paljon muutanko vai jäänkö? Jäin koska lapset olivat kotiutuneet niin hyvin. Remontoin asunnon uusiksi. Uskoin että se olisi poistanut edes vähän tuskaa mikä asunnossa oli. Hetkeksi se poisti. Siksi hetkeksi kun maali tuoksui ja ihailin uutta seinää. Mutta illalla kun kävin sänkyyn näin samat kummitukset. Muistan kuinka yhden yläkerran ikkunan edessä itkin polvillani ja rukoilin. Siihen kohtaan jäi stigma kirosin elämää ja kuolemaa. Kirosin jumalan ja kaikki alimpaan helvettiin. Muistan sen hetken kuin eilisen sen tuskan aallon. Minusta ollisi varmaan silloin huomannut kuinka olen mustassa kuplassa. Stigma kylppärissä Ville makaa sikiö asennossa lattialla ja huutaa: En jaksa elää enää.
Asunnossa oli myöskin paljon onnea ja iloa. Mutta jostakin syystä muistin sen tuskan aina kun kävin pitkälleen sänkyyn. Puristin tyynyä kovempaa ja yritin nukkua. Mutta tuska vyöryi päälle. Välillä valvoin yötä kokoaan koska en saanut unta. Asunto oli merkitty. Ei tuntunut enää kodilta.
Siksi muutto onkin tuntunut vapauttavalta. Uusi asunto ja uusi koti. Voi aloittaa tyhjältä pöydältä luoda uusia muistoja. Joka nurkka ei tursua jotakin muistoa. Minulla ei edes ole Villen kuvaa enää esillä. Se on minulla laatikossa mistä otan sen välillä esiin ja muistelen. Aloitan kokonaan puhtaalta pöydältä luomaan uusia muistoja. Voisi sanoa että olo on vapautunut.
Kommentit
Lähetä kommentti