Pahvilaatikoita
Pahvilaatikoita ja pahvilaatikoita. Paljon purkamista miten paljon sitä tavaraa onkaan vaikka laitoinkin pois niin paljon. Tämä tavara menee tuonne ja tämä tänne. Älä rakas aukaise kaappeja :D Mitenkäs nämä verhot? Yläkerta on suht koht kunnossa ja alakerta alkaa näyttää pikkuhiljaa kodilta. Tosin kaappitila on aika vähissä kuuden lapsen perheessä ja Ikea kutsuu jossakin vaiheessa. Olisi kiva saada vaatteet jonnekkin pahvilaatikosta.
Heti paljon kotoisampåi olo kun kirjahylly on kuosissaan! Love my books<3
Muuten kaikki on sujunut hyvin. Lapset olivat eilen koko päivän pihalla uusien kavereiden kanssa. Netta viiletti jo ympäri kyliä aivan kuin Joensuussa. Lapset ovat kotiutuneet todella hyvin. Pientä kiukkua on tosin ollut ilmassa. Muuttostressi varmaan purkautuu myös lapsilla.
Käytiin kävelemässä ja katselemassa hiukan ympäristöä. Eksyttiin jo omakotitalo alueelle onneksi oli Pokemon Go ja kartta ja suunnistin pokestoppien avulla. Ainakin lapsilla oli hauskaa. Lapsia muutenkin ihmetyttää se että täällä tuulee todella kovaa ja on lämmintä. On kuulema niin vihreää ja kukkia paljon. Viereisessä leikkipuistossa oli iso kahluuallas ja lapset olivat aivan innoissaan.
Herätimme tosin hiukan hilpeyttä kaupassa kun lapset huusivat: Katso äiti hesalaista leipää, hesalainen kauppa, hesalaista juustoa. Kassatäti saattoi hiukan hyymyillä. Muutenkin olemme herättäneet kummastusta kun viännän ja kiännän välillä kaupan pihassa. Varmaan ihan tarkoituksella vielä hiukan enemmän kun ihmiset kummastelevat.
Kaipaan kyllä tosin hiukan Joensuuta. Kaipaan ystäviä. Minulla oli aina kamalasti hälinää kotona Joensuun päässä aina joku kylässä. Lapsia saattoi pyöriä se 10 nurkissa ja naapuri kävi aina iltateellä. Kaipaan sitä vilskettä. Kaipaan myöskin töitä, Kaipaan iltateetä. Pitäisi varmaan opetella olemaan lomalla mutta kaipaan jo töihin. Joensuussa omasin niin hyvän työporukan ja loisto työn. Kaipaan sitä. En kaipaa Joensuuta kaupunkina kaipaan sieltä ihmisiä. Mutta kaipaus varmasti menee ohi kun täällä tutustuu enemmän ihmisiin ja rupeaa kulkemaan enemmän kuin vain kotinurkilla.
Kaiken kaikkiaan muutto on mennyt hyvin. Herra Stadi on minulle lottovoitto. Asettelin Villen kuvan hienosti tv-tason alahyllylle ja pyyhkäisin hihalla hiukan pölyjä. Hymyilin. Hassua en ole ikävöinyt Villeä läheskään niin paljon mitä Joensuussa. Enkä ole ajatellut Villeä joka päivä. Huomasin sen tänä aamuna kun Ville kävi mielessä ekaa kertaa pitkään aikaan. Kaipaan aina mutta en samalla tavalla enää ikävöi. Kait avasin jonkun uuden oven alitajuisesti ja annoin Villen mennä. Olo on kyllä itselläkin ollut paljon helpottavampi kun ei mieti asiaa koko ajan. Ei ole asunnossa missä joka nurkka oli täynnä muistoja. Vaikka mietinkin paljon onko yhteenmuutto hyvä idea ja saanko niin oli se paras idea pitkään aikaan sitten suntioksi opiskelun lisäksi. Vaikkakin Helsingissä oleminen ja kulkeminen vaati totuttelua otan kaiken avosylin vastaan ja olen onnellinen kamalan onnellinen.
Ps. Mistä huomaa että Jenni on liikaa kotona no siitä että jään koukkuun teini heppasarjoihin. Yle Areena Hevostilan Salaisuus eilen meni vain 11 jaksoa :D
Heti paljon kotoisampåi olo kun kirjahylly on kuosissaan! Love my books<3
Muuten kaikki on sujunut hyvin. Lapset olivat eilen koko päivän pihalla uusien kavereiden kanssa. Netta viiletti jo ympäri kyliä aivan kuin Joensuussa. Lapset ovat kotiutuneet todella hyvin. Pientä kiukkua on tosin ollut ilmassa. Muuttostressi varmaan purkautuu myös lapsilla.
Käytiin kävelemässä ja katselemassa hiukan ympäristöä. Eksyttiin jo omakotitalo alueelle onneksi oli Pokemon Go ja kartta ja suunnistin pokestoppien avulla. Ainakin lapsilla oli hauskaa. Lapsia muutenkin ihmetyttää se että täällä tuulee todella kovaa ja on lämmintä. On kuulema niin vihreää ja kukkia paljon. Viereisessä leikkipuistossa oli iso kahluuallas ja lapset olivat aivan innoissaan.
Herätimme tosin hiukan hilpeyttä kaupassa kun lapset huusivat: Katso äiti hesalaista leipää, hesalainen kauppa, hesalaista juustoa. Kassatäti saattoi hiukan hyymyillä. Muutenkin olemme herättäneet kummastusta kun viännän ja kiännän välillä kaupan pihassa. Varmaan ihan tarkoituksella vielä hiukan enemmän kun ihmiset kummastelevat.
Kaipaan kyllä tosin hiukan Joensuuta. Kaipaan ystäviä. Minulla oli aina kamalasti hälinää kotona Joensuun päässä aina joku kylässä. Lapsia saattoi pyöriä se 10 nurkissa ja naapuri kävi aina iltateellä. Kaipaan sitä vilskettä. Kaipaan myöskin töitä, Kaipaan iltateetä. Pitäisi varmaan opetella olemaan lomalla mutta kaipaan jo töihin. Joensuussa omasin niin hyvän työporukan ja loisto työn. Kaipaan sitä. En kaipaa Joensuuta kaupunkina kaipaan sieltä ihmisiä. Mutta kaipaus varmasti menee ohi kun täällä tutustuu enemmän ihmisiin ja rupeaa kulkemaan enemmän kuin vain kotinurkilla.
Kaiken kaikkiaan muutto on mennyt hyvin. Herra Stadi on minulle lottovoitto. Asettelin Villen kuvan hienosti tv-tason alahyllylle ja pyyhkäisin hihalla hiukan pölyjä. Hymyilin. Hassua en ole ikävöinyt Villeä läheskään niin paljon mitä Joensuussa. Enkä ole ajatellut Villeä joka päivä. Huomasin sen tänä aamuna kun Ville kävi mielessä ekaa kertaa pitkään aikaan. Kaipaan aina mutta en samalla tavalla enää ikävöi. Kait avasin jonkun uuden oven alitajuisesti ja annoin Villen mennä. Olo on kyllä itselläkin ollut paljon helpottavampi kun ei mieti asiaa koko ajan. Ei ole asunnossa missä joka nurkka oli täynnä muistoja. Vaikka mietinkin paljon onko yhteenmuutto hyvä idea ja saanko niin oli se paras idea pitkään aikaan sitten suntioksi opiskelun lisäksi. Vaikkakin Helsingissä oleminen ja kulkeminen vaati totuttelua otan kaiken avosylin vastaan ja olen onnellinen kamalan onnellinen.
Ps. Mistä huomaa että Jenni on liikaa kotona no siitä että jään koukkuun teini heppasarjoihin. Yle Areena Hevostilan Salaisuus eilen meni vain 11 jaksoa :D
Kommentit
Lähetä kommentti