Arjessa mukana

Elämähän on suurimmaksi osaksi sitä perus arkea. Ihanaa arkea mitä inhoaa ja rakastaa. Rutiinia ja välillä ja lomaa. Meidän arki oli alussa hyvin hassua. Minä kävin töissä ja lähdettiin aina seikkailemaan ajettiin Vanhalla Rouvalla (Nissan Sunny) vaikka missä. Jos pääsin klo:16 töistä oltiin kotona klo:00:00 se oli ihana kesä. Lapset nauttivat siitä. Asuttiin autossa ja nukuttiin vaan kotona. Auton takapenkki oli täynnä värityskyniä/ kirjoja, juomapulloja, pikku herkkuja ja peitot. Kätköiltiin ja ajeltiin missä sattuu. "Minne lähdetään tänään?  No mennään 100km länteen katsotaan mitä tulee vastaan!" Elämäni ihanin kesä.

Sitten tuli syksy ja reissaaminen jä taakse. Alkoi koulut ja
työt jatkuivat. Arjesta tuli erinlaista mutta silti mukavaa. Arjessa huomioitiin toisia. Tehtiin metsäretkiä ja laskettiin pulkkamäkeä. Tärkeintä se että oltiin yhdessä, oltiin läsnä toisillemme.

Nyt meidän arki on erinlasta ei tule enää lähdettyä 100km länteen. Autossa ei enää ole selvitymyspakkausta. Välillä kun kävelee parkkipaikalle sitä toivoisi näkevänsä meidän vanhan auton ja Villen huikkaavan:"Minne tänään lähdetään?". Ville on meidän arjessa mukana koko ajan. Silloin kun istutaan ruoka pöytään:"Muistatko kun Ville teki.." Käydään saunassa, kaupassa tai missä vaan. Onkohan Ville täällä mukana? Muistatko kun Ville oli täällä?

Iltaisin kun istuu teekupin kanssa keittiössä jakkarralla ja tuijottelee taivaalle. Niin ei enää itketä niin paljon välillä itkettää. Välillä valuu kyynel. Välillä vain naurattaa. Voi Ville siellä jossakin<3