Haave ammatti
Olen seilannut kahden haave ammatin välillä. Miettinyt ja pohtinut. Olisin 9.lk jälkeen tahtonut opiskella papiksi mutta en ikinä rohjennut koska ajattelin ettei minusta ole siihen. Kaikki ammatinvalinta testitikin tyrkyttivät pappia. Päädyin silloin nuoriso-ja vapaa-ajan ohjaajaksi jota en koskaan päässyt opiskelmaan. En 9.lk jälkeen päässyt minnekkään tokari oli mitä oli taisi enemmän kiinnostaa kaverit ja alkoholi. Pidin välivuoden ja menin sitten talouskouluun josta suuntasin tarjoilijaksi. Silloni heräsi kiinnostus baarimestarista mutta Lilli syntyi ja se jäi taka-alalle. Opiskelin vielä kokiksi ja olinkin töissä keittiössä vuoden. Kyllästyin kokin ammattiin en jaksa enää lämmittää pakasteita suoraan sanottuna.
Olen aina halunnut työn millä on merkitystä. Siksi nyttemin olen ajatellut hoitoalaa ja vanhus puolta. Mielenterveystyö kiinnostais myös paljon. Tahtoisin päästä sisään järjestelmään vaikuttamaan asoihin. Koska mielenterveystyö Suomessa on aivan pyllystä. Ainakin vierestä katsojana olen nähnyt tämän huonon puolen. Apuakin olen yrittänyt toiselle hakea saamatta sitä.
Mutta takaraivossa on edelleen se pappi. Pappi muuttui suntioksi joku vuosi sitten. Koulu on Jyväskylässä en ole koskaan rohjennut lähteä sinne asti opiskelmaan. Mutta nytkun Ville lähti olen alkanut toteuttaa haaveita mitkä ovat jääneet jonnekkin syvälle. Nyt ne pulpahtelee esiin. Suntioon sain taas potkun kun olin vapaaehtoisena seurakunnassa suntion apurina. Minulle sanottiin että minusta olisi siiihen ja että pitäisi toteuttaa haaveet jos siltä tuntuu. Kysyttiin miksi juuri suntio? Vastaus on en tiedä. Tiedättekö kun tuntee vetoa jonnekkin suuntaan? Tuntee että tuossa työssä saisi itse paljon ja voisi antaa paljon takasin. Kun valmistelin kastetta ja istuin takahuoneessa sen kasteen ajan ja näin ihmisten riemun. Tuskin kukaan niistä ajatteli että suntiot sen valmisteli. Mutta itselle tuli hyvä mieli olla osana noinkin tärkeää päivää. Toimia kuliseissa varjoissa ja iloita siellä suuresta päivästä.
Selasin netin työpaikka ilmoituksia kun olin jo hakemassa hoitoalalle. Jätin sen suntion taas jonnekkni syvälle koska ajattelin ettei ei ei. Mutta vastaan tuli lehtiarttikeli suntiosta. Luvin sen ja tuli toinen arktikkeli vastaan. Kohtalon johdatustako? Rupesin tutkimaan enemmän asiaa ja otin selvää tutkin ja pohdin. Kävelin muistolehdossa ympyrää ja kysyin neuvoa Villeltä? Kumpi kumpi? Tiedän että Joensuussa on yksi nais suntios sinä päivänä näin hänet hautuumaalla. Oliko se taas kohtalo? Silloin pätin että minusta tulee suntio myös! Jos se ei onnistu heti ei sillä väliä.
Pelottaahan minua se yksi puoli se kuolema puoli siinä työssä. Mutta toisaalta olen hyvin sinut sen asian kanssa. Kuolema on osa elämää, Voisin tukea siinä ammatissa surevia. Pelkäänkö kuolemaa kait jokainen kuolemaa vähän pelkää. Olisi kunnia asia olla auttamassa ihmisiä viimeiselle matkalle, tukemassa surevaa omaista, valmistella jumalanpalvelusta, valmistella kastetta, nähdä häähumun riemua ja kuunnella kirkon kellojen lyövän. Kuolleena ihmisestä on kumminkin jäljellä se kuori sielu on jo mennyt eteenpäin sinne lasiseinän taakse katsomaan meitä.
Kerran Rantakylässä soi minun ohjelmoivat kellot ;)
Mutta ehkä jossakin vaiheessa olen ylpeänä sanoa että olen suntio opiskelija ja valmistunut suntioksi! Silloin voisin aidosti olla ylpeä työstäni ja itsestäni. Saisin paljon ja voisin antaa paljon muille. Tunnen paloa sinne suntaan.
Olen aina halunnut työn millä on merkitystä. Siksi nyttemin olen ajatellut hoitoalaa ja vanhus puolta. Mielenterveystyö kiinnostais myös paljon. Tahtoisin päästä sisään järjestelmään vaikuttamaan asoihin. Koska mielenterveystyö Suomessa on aivan pyllystä. Ainakin vierestä katsojana olen nähnyt tämän huonon puolen. Apuakin olen yrittänyt toiselle hakea saamatta sitä.
Mutta takaraivossa on edelleen se pappi. Pappi muuttui suntioksi joku vuosi sitten. Koulu on Jyväskylässä en ole koskaan rohjennut lähteä sinne asti opiskelmaan. Mutta nytkun Ville lähti olen alkanut toteuttaa haaveita mitkä ovat jääneet jonnekkin syvälle. Nyt ne pulpahtelee esiin. Suntioon sain taas potkun kun olin vapaaehtoisena seurakunnassa suntion apurina. Minulle sanottiin että minusta olisi siiihen ja että pitäisi toteuttaa haaveet jos siltä tuntuu. Kysyttiin miksi juuri suntio? Vastaus on en tiedä. Tiedättekö kun tuntee vetoa jonnekkin suuntaan? Tuntee että tuossa työssä saisi itse paljon ja voisi antaa paljon takasin. Kun valmistelin kastetta ja istuin takahuoneessa sen kasteen ajan ja näin ihmisten riemun. Tuskin kukaan niistä ajatteli että suntiot sen valmisteli. Mutta itselle tuli hyvä mieli olla osana noinkin tärkeää päivää. Toimia kuliseissa varjoissa ja iloita siellä suuresta päivästä.
Selasin netin työpaikka ilmoituksia kun olin jo hakemassa hoitoalalle. Jätin sen suntion taas jonnekkni syvälle koska ajattelin ettei ei ei. Mutta vastaan tuli lehtiarttikeli suntiosta. Luvin sen ja tuli toinen arktikkeli vastaan. Kohtalon johdatustako? Rupesin tutkimaan enemmän asiaa ja otin selvää tutkin ja pohdin. Kävelin muistolehdossa ympyrää ja kysyin neuvoa Villeltä? Kumpi kumpi? Tiedän että Joensuussa on yksi nais suntios sinä päivänä näin hänet hautuumaalla. Oliko se taas kohtalo? Silloin pätin että minusta tulee suntio myös! Jos se ei onnistu heti ei sillä väliä.
Pelottaahan minua se yksi puoli se kuolema puoli siinä työssä. Mutta toisaalta olen hyvin sinut sen asian kanssa. Kuolema on osa elämää, Voisin tukea siinä ammatissa surevia. Pelkäänkö kuolemaa kait jokainen kuolemaa vähän pelkää. Olisi kunnia asia olla auttamassa ihmisiä viimeiselle matkalle, tukemassa surevaa omaista, valmistella jumalanpalvelusta, valmistella kastetta, nähdä häähumun riemua ja kuunnella kirkon kellojen lyövän. Kuolleena ihmisestä on kumminkin jäljellä se kuori sielu on jo mennyt eteenpäin sinne lasiseinän taakse katsomaan meitä.
Kerran Rantakylässä soi minun ohjelmoivat kellot ;)
Mutta ehkä jossakin vaiheessa olen ylpeänä sanoa että olen suntio opiskelija ja valmistunut suntioksi! Silloin voisin aidosti olla ylpeä työstäni ja itsestäni. Saisin paljon ja voisin antaa paljon muille. Tunnen paloa sinne suntaan.
Kommentit
Lähetä kommentti