Kuulumisia

Päivät ne vain lipuu ohi. Tuntuu että on jumahtanut taas sinne sohvan nurkkaan. Tuli se puolen vuoden raja pyykki. Ja olen palannut jonnekkin jumittamaan. En pääse eteenpäin jostakin syystä. Itkettää koko ajan ja halaan Villen hattua ja ikävöin. Kysyn edelleen miksi? Puolen vuoden rajapyykki ja ei mene mitenkään loistavasti.

Pää pyörii paikallaan ja lyö tyhjää. Joka suunnalta painostetaan tee tuota tee tätä. Nyt pitäisi olla noin ja tehdä noin. Minusta vaan tuntuu että sitä käpertyy jonnekkin kerrälle ja blokkaa kaiken mitä muut sanoo. En edes kuule mitä ihmiset puhuvat minulle. Olen jossakin kuplassa. Samassa kuplassa missä Ville oli?

Sama kupla kuin Villellä. En usko että se on sama olen kumminkin iloinen ja jaksan nousta aamulla. Tehdä asoita kotona. Mutta en oikestaan jaksa tarttua mihinkään. Puolen vuoden taantuma kuulema. Se iskee taas vasten kasvoja ja kovaa.

Elviksen kanssa ollaan menty todella parempaan suuntaan terapia toimii. Kohtauksia ei ole ollut nyt ollenkaan. Olemme saaneet saavutettua pieniä hienoja etappia kuten kouluun kulkeminen yksin. Mutta taas tytöt ovat ottaneet mallia Elviksestä ja kokeilevät nyt saavatko mitä läpi samalla tavalla? Eli tyttöjen kanssa aloitetaan terapia. Pitäisi soittaa terapiaan tai painostetaan joka suunnasta tee tätä tee tuota. Ahdistaa..

Puolen vuoden rajapyykki tuli vastaan ja ahdistaa istun sohvan nurkassa ja kuuntelen kun ihmiset painostaa tee tuota tee tätä. Silti itken ja ikävöin valtavasti toista puoliskoa. Kysyn miksi? Ihankuin olisi palannut alkuun tämän tunteen kanssa.

Silti painetaan eteenpäin kävellään leuka pystyssä. Kyllä tästä selvitään vai selvitäänkö? Kaikki tulee niin vasten kasvoja. Asunto on nyt minun yhdessä ostettu. Kaikki vaan...Ikävä..

Se puoli vuotta tuli tänään 13 päivä minä elän sunnuntaissa jumissa...Hiton jumissa...