Puol vuotta
Puoli vuotta..
Puoli vuotta yksin..
Puoli vuotta ilman toista..
Puoli vuotta ilman toisen ääntä..
Puoli vuotta ilman toisen kosketusta..
Sunnuntaina tulee puoli vuotta...
Puoli vuotta on mennyt aikaa Villen kuolemasta. Puolessa vuodessa on tapahtunut paljon. Mietimme ystävieni kanssa mennyttä puolta vuotta. Sanoin etten muista ensimmäistä kolmea kuukautta ne ovat pimennossa. Paloja sieltä täältä mutta se aika on jotakin mustaa. Sunnuntaina tulee puoli vuotta Villen kuolemasta. Sunnuntaina tulee ystävälläni ja hänen poikakaverilllaan vuosi täyteen. Onnea<3
Kävin hautuumaalla en ole käynyt siellä viikkoon ja olen tuntenut kamalan huonoa omaa tuntoa siitä. En tiedä miksi mutta kun tapana on käydä joka viikko ja viime viikolla en käynyt. Mietin yksi päivä Villen ääntä ja kun käänsin kylkeä sängyssä ja kuvittelin Villen siihen miun viereen nukkumaan. Puoli vuotta nyt onkin ollut hyvin epätasaista menoa. Kamalia ikävä päiviä ja kamalan hyviä päiviä.
Siitä aaltoa tulee varmasti vielä paljon mutta puoli vuotta olen selvinnyt. Puoli vuotta ollaa kävelty eteenpäin. Puoli vuotta sitten 13.3 en olisi uskonut että olen tässä pisteessä missä voisi sanoa että hippusia onnea. Onnea on ystävät, perhe ja oma koti. Tulevaisuus näyttää kirkaalta viimeinkin. Kävelen sitä kohti Villen katseen alla häntä unohtamatta. Eilenkin kun ajelin kotiin pyörällä illalla niin kuiskasin ilmaan:" Ville aina". Ville kulkee miun mukana aina.
Puoli vuotta ilman toista..
Puoli vuotta ilman toisen ääntä..
Puoli vuotta ilman toisen kosketusta..
Sunnuntaina tulee puoli vuotta...
Puoli vuotta on mennyt aikaa Villen kuolemasta. Puolessa vuodessa on tapahtunut paljon. Mietimme ystävieni kanssa mennyttä puolta vuotta. Sanoin etten muista ensimmäistä kolmea kuukautta ne ovat pimennossa. Paloja sieltä täältä mutta se aika on jotakin mustaa. Sunnuntaina tulee puoli vuotta Villen kuolemasta. Sunnuntaina tulee ystävälläni ja hänen poikakaverilllaan vuosi täyteen. Onnea<3
Kävin hautuumaalla en ole käynyt siellä viikkoon ja olen tuntenut kamalan huonoa omaa tuntoa siitä. En tiedä miksi mutta kun tapana on käydä joka viikko ja viime viikolla en käynyt. Mietin yksi päivä Villen ääntä ja kun käänsin kylkeä sängyssä ja kuvittelin Villen siihen miun viereen nukkumaan. Puoli vuotta nyt onkin ollut hyvin epätasaista menoa. Kamalia ikävä päiviä ja kamalan hyviä päiviä.
Siitä aaltoa tulee varmasti vielä paljon mutta puoli vuotta olen selvinnyt. Puoli vuotta ollaa kävelty eteenpäin. Puoli vuotta sitten 13.3 en olisi uskonut että olen tässä pisteessä missä voisi sanoa että hippusia onnea. Onnea on ystävät, perhe ja oma koti. Tulevaisuus näyttää kirkaalta viimeinkin. Kävelen sitä kohti Villen katseen alla häntä unohtamatta. Eilenkin kun ajelin kotiin pyörällä illalla niin kuiskasin ilmaan:" Ville aina". Ville kulkee miun mukana aina.
Enkä voi vieläkään kerätä kaikkia paloja, sanat vain valuvat ulos, tunnen olevani vielä rikki. Haluan sinun tietävän että huudan niin kovaa kuin voin:"Sinä olet minulle ainut". En usko että löydän koskaan samanlaista. Sinä olet minulle ainut.
Ville rakas nuku kaunista unta<3
Kommentit
Lähetä kommentti