Vanhemmuus
Vanhemmuus maailmaan haastavin työ mutta silti sitä ei vaihtaisi mihinkään. Vai vaihtaisiko? Joskus sitä miettii kun kaikki lapset nukkuvat ajattelinko joskus silloin että kasvatan neljää lasta yksin? Sanoin joskus kun olin 15 että en hanki ikinä lapsia. Nyt niitä on 4. Kahden eri miehen kanssa vielä. Vannoin joskus etten tee lapsia kuin yhden miehen kanssa. Kuinka kävikään koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan.
Olen onnellinen kun minulla on lapsia en vaihtaisi heitä mihinkään. Silti rintaan koskee kun katsoo isompien menoa. Heidän isänsä ei oikein ole mukana menossa. Joka toinen vkl ja sitäkin aikaa pitäisi ilmeisesti lyhentää. Kesälomareissuille ei oteta enää omia lapsia mukaan vaan kuljetaan uuden perheen kanssa. Minua se ei haittaa mutta lapsia se haittaa. "Äiti miksi isi ei välitä meistä enää?" Siinäpä kysymys. Vanhemmuus on haastavaa. Välillä tuntuu ettei jaksa ja väsyttää. Tuntuu epäreilulta kun olen yksin. Epäreilua en minä koskaan halunnut tätä yksin tehdä. Silti en vaihtaisi sitä mihinkään.
Loppujen lopuksi ollaan onnellisia näin meidän perheenä. Saanhan minäkin lastenhoito apua ainakun tarvitsen mutta silti se pisto sydämmessä. Noilla on isä ja Kaarlella ei. Tai no ei isommat ole ymmärtäneen isän merkitystä pitkään aikaan. Siellä käydään joka toinen viikonloppu ja tullaan kotiin. Isi on vain viikonloppu viisi päivää kuukaudessa.
Netta sanoi kerran että tahtoisi uuden samnalaisen isäpuolen kuinVille. Voisi tehdä niitä isi juttuja mitä tehtiin Villen kanssa. Syödään suklaapatukkaa autonkonepellillä ja leivotaan pullaa. Tullaan koulun juhliin ja viedään lääkäriin. Jos on huolia kuunnellaan ja illalla peitellään. Saa soittaa jos on ikävä ja autetaan kun on hätä. Sitä isäpuoli meille merkitsi. Ville oli läsnä.
Vanhemmuus maailman vaikein työ ainakin yksin. On se myös kaksin. Yrittää saada lapsista kunnon kansalaisia omalla persoonallaan. Minusta tärkein asia vanhemmuudessa on kumminkin se läsnä olo.
Olen onnellinen kun minulla on lapsia en vaihtaisi heitä mihinkään. Silti rintaan koskee kun katsoo isompien menoa. Heidän isänsä ei oikein ole mukana menossa. Joka toinen vkl ja sitäkin aikaa pitäisi ilmeisesti lyhentää. Kesälomareissuille ei oteta enää omia lapsia mukaan vaan kuljetaan uuden perheen kanssa. Minua se ei haittaa mutta lapsia se haittaa. "Äiti miksi isi ei välitä meistä enää?" Siinäpä kysymys. Vanhemmuus on haastavaa. Välillä tuntuu ettei jaksa ja väsyttää. Tuntuu epäreilulta kun olen yksin. Epäreilua en minä koskaan halunnut tätä yksin tehdä. Silti en vaihtaisi sitä mihinkään.
Loppujen lopuksi ollaan onnellisia näin meidän perheenä. Saanhan minäkin lastenhoito apua ainakun tarvitsen mutta silti se pisto sydämmessä. Noilla on isä ja Kaarlella ei. Tai no ei isommat ole ymmärtäneen isän merkitystä pitkään aikaan. Siellä käydään joka toinen viikonloppu ja tullaan kotiin. Isi on vain viikonloppu viisi päivää kuukaudessa.
Netta sanoi kerran että tahtoisi uuden samnalaisen isäpuolen kuinVille. Voisi tehdä niitä isi juttuja mitä tehtiin Villen kanssa. Syödään suklaapatukkaa autonkonepellillä ja leivotaan pullaa. Tullaan koulun juhliin ja viedään lääkäriin. Jos on huolia kuunnellaan ja illalla peitellään. Saa soittaa jos on ikävä ja autetaan kun on hätä. Sitä isäpuoli meille merkitsi. Ville oli läsnä.
Vanhemmuus maailman vaikein työ ainakin yksin. On se myös kaksin. Yrittää saada lapsista kunnon kansalaisia omalla persoonallaan. Minusta tärkein asia vanhemmuudessa on kumminkin se läsnä olo.
Kommentit
Lähetä kommentti