Leskenlehtiä ja sadetta

Välillä kun miettii mitä kirjoittasin sitä istuu koneen eteen , laittaa kuulokkeet korville ja musiikkia soimaan. Välillä ideoita tulee autossa, junassa tai kadulla ja tulee mieli päästä kirjottamaan. Otan kuvan matkan varrelta muistutuksena tekstistä. Tällä hetkellä kuuntelen Imagine Dragons - Demons. Demoneja.. Meillä kaikilla on omat demonit jotka väijyvät takana. Luurankoina kaapissa. Jotakin mikä kaduttaa, jotakin salattavaa se on menneisyys. Meidän menneet valinnat. Olen itse tehnyt joskus hyvinki tyhmiä valintoja kuten varmasti jokainen meistä. Hiljaisuuden ääni toi minulle esiin demonin. Demonin jolle annoin nimen Gustaf. Levottomia unia, valvottuja öitä ja stigmattu asunto. Stigmat paikassa missä tapahtui jotakin. Stigma paikassa missä makasin sikiö asennossa ja manasin Jumalan alimpaan helvettiin, manasin itseni, itkin ja huusin sikiö asennossa lattialla. Pyysin kaiken maailman pahuuden minun niskaan. Tuntui että ansaitsen sen. Vie minutkin pois. Siihen kohtaan ...

Istun junassa ja kuuntelen musiikkia. Ajamme juuri mustaan tunneliin mitä valaisee keltaisia lamppuja tietyn välimatkan välein. Jos oikein siristän saatan nähdä hiukan harmaata tunnelin seinää. Tunnelin jälkeen tulee metsää ja sitten alkaa aava pelto aukea. Katselen ulos hiukan likaisesta junan ikkunasta. Ilmassa tuoksuu viereisellä penkillä istuvan naisen patonki ja kuulokkeiden läpi kuuluu rapinaa. Istun vaunussa kuusi ja olen matkalla kotiin. Seuraava biisi menee niin että: Tänä yönä taivaseen, kuka portit aukaisee, kuka uskoo rakkauteen? Hipaisen kättäni missä on Villen kuva. Kuva missä fedora päinen nahkatakkinen mies kulkee kohti taivaanportteja. Tekisi mieli laulaa mukana mutta luulen että muut kanssa matkustajat eivät arvostaisi sitä naurahdan. Puhelin piipittää ja sisko lähettää snäppejä. Istun junassa ja katson ulos ikkunasta, kuuntelen musiikkia ja samalla kuulen näppäinten äänen. Samalla ajattelen katuja ja teitä mitä yhdessä kävelimme Jyväskylässä. Hymyilen muis...

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa? Eli siis koulussa taas ollaan ja kymmeneltä alkaa vasta tunti joten tässä oli kaksi tuntia aikaa hoitaa muita asoita. Pakkollisia lasten koulujuttuja, omia koulujuttuja ja kerkesin jopa läksyjä kirjottaa! Päivä jatkuu koululla ja sitten illaksi junaan ja kotia.

 Nyt kiiresti päälle lähdetään ajelmaan kohti Sipoota! Stadi houkuttaa lapsia vaikka viimeinen istuu vielä pöydässä ja syö grillimakkaraa suu ihan ketsupissa. Itse hörpin kahvia olen juuri tullut konfirmaatiomessusta kotiin. Yksi kiukkuaa että takkia ei löydy, yksi näyttää että takki on päällä, yksi juoksee karkuun, kaksi istuu eteisessä lähtö valmiina ja yksi odottaa kuka pukusi hänelle päälle. Kuka lähtee kennenkin kyytiin. Alkaa tappelu: " Tahdon Jennin kyytiin!" Lastataan lapset autoon ja lähdetään ajamaan peräkkäin. Huokaisu miten hienoja timantteja on liimattu autoni sisälle. Radiossa soi tuttu biisi ja laitan ääntä kovemmalle. Laulamme mukana ja tanssimme. Äiti oot nolo kuuluu vierestä. Kurvaamme tutun keltaisen talon pihaan ja takapenkiltä kuuluu rauhatonta äänähtelyä sekoitettuna riemuun. Pysäköimme autot pihaan ja kävelemme sisään hetkeksi vaihtamaan kuulumisia ennenkuin lähdemme tuttuun metsään. Pääsemme metsän reunaan ja lapset ihmettelevät jokaista oks...

Tänä viikonloppuna olin töissä konfirmaatiomessussa. Istuin kirkon perällä ja valvoin messun kulkua välillä hypäten sakastiin kellojen soittoon tai kolehtihaavien hakemiseen. Ihmisiä oli paljon ja nuorien jännitys ilmassa oli käsin kosketeltava. Oli ihana katsoa ylpeitä vanhempia ja heidän hymyileviä katseita. Hymyillään silmillä vaikka suu olisi mutrussa. Kyyneleitä ja taputuksia kun todistukset jaettiin. Istuin kirkon perällä mustan pöydän päällä nojaten käsiä vasten. Välillä suoristin takkia ja katselin messun kulkua messu lehtisestä. Kuuntelin saarnan ja kuuulin papin askeleet. Välillä joku vauva inahti ja lapsien kärsimätön pyöriskely. Vein messupusseja missä on lapsille kirjoja viihdykkeeksi. Ilahtunut huuto: "T'äällä on auto". Vanhempien vähän paheksuvat katseet kirkossa pitäisi olla hiljaa. Käänsin katseen suuren alttaritauluun ja siinä olevaan hautapiirrokseen. Siirsin katsetta avaimeen ja maljaan. Siirtyen alttariin. Liturginen väri on vihreä ja alttar...

Olen siis aina asunut Joensuussa koko ikäni. Aina vain liikkunut helsingissä Linnanmäki rautatieasema väliä. Olenkin joutunut oikeasti opettelemaan Helsingissä olemista. Kävelen Google Mapsin kanssa ja heilutan oikealle bussille. Täällä oikeasti on niin monta bussia että niitä joutuu pysäyttää! Joensuussa kulki se yksi tai kaksi mutta niitä ei tarvinut huiskutella. Ratikkaan eli sporaan en ole vielä uskaltanut mennä. Ostin jopa sen matkakortin ja ajankin metrolla jo kuin vanhatekijä. Eli oikeasti soitan aina paniikissa Stadille: Oonko oikeassa metrossa? Osaan käyttää reittiopasta ja ajoin jopa autolla  kehällä! En edes ajanut Joensuun keskustassa autolla. Huuh. Se tunen kun ajat ekaa kertaa elämässä Helsingissä ja menet kehälle. Hiki valuu ja hengitys kiihtyy. Se tunne kun autoja on paljon ja pitää vaihtaa kaistaa ramppeja tuntuu olevan kuin merimiesolmussa ja et oikein tiedä ajatko edes oikeaan suuntaan? Olen kaksi kertaa ajanut Kehällä kerran silleen että Iso-A oli kyydissä ja ...

Syksy saapuu jo kovaa vauhtia. Kun astuu terassille voi ilmassa tuntea jo syksyn tuoksun. Sateinen harmaa keli kielii lähestyvästä syksystä. Syksy on yksi lempi vuodenaikojani. Pimenevät illat, kynttilät, valot, viileys ja värit. Luonto uudistaa itsensä kevättä varten. Rakastan syksyn tuoksua ja tunnelmaa. Tänä kesänä tapahtui paljon muutoksia. Siksi ajattelin kirjoittaa kesän kolme ikimuistoisinta hetkeä. 1. Töissä hautuumaalla Aloitin pääsiäisen jälkeen työskentelyn Joensuun Ev.Lut Hautuumaalla. Harmitti kun jouduin lähtemään Juhannusviikolla. Hautuusmaalla työskentely oli ihanan rauhallista. Sain siellä paljon itsevarmuutta ja rauhaa liittyen Villen kuolemaan. Muistan varmasti aina siellä työskentelyn. Pidin siitä kovasti. 2. Muutto Helsinkiin. Muutimme Stadin kanssa yhteen. Vaikka tarkoitus oli että muuttaisin vasta joskus ehkä ensi vuoden keväällä ja yksin lasten kanssa. Mutta asiat menivätkin näin ja olen onnellinen siitä miten kävi ja että uskalsin lähteä. Vaikk...

Torstaina isommat lähtivät isälleen Joensuuhun. Vaihtopaikka on Mikkelissä minne ajoimme torstaina. Porukat ajoivat meidän perässä ja olivat täällä yhden yön. Perjantai aamuna he lensivät Pariisiin ja minä menin töihin. He kyllä lupasivat että joulukuussa pääsisimme Stadin kanssa kaksin jonnekkin pienelle lomalle. Olemmekin kuumeisesti miettineet minne menemme mutta taidamme päätyä Tukholman risteilyyn. Pieni loma arjesta tekisi hyvää onhan tässä nyt sairastettu oksennustaudit, keuhkoputkentulehdukset, märkärupi jne. Vaikka lapsia yli kaiken rakastan on se silti kiva päästä välillä lomalle kaksin<3  Kuvissa hiukan Kaarlen syksy muotia. Kaarle olikin kipeänä koko viime viikon. Antibiootti kuuri ja korkea kuume. Diagnoosina oli keuhkoputken tulehdus ja sokerit heittivät sen takia prinkkalaa. Milloin oltiin liian korkealla ja hetkessä taas liian alhaalla . Onneksi kumminkin tänään oltiin jo päiväkodissa ja tauti on menossa pois päin. Stadin pojalla on myöskin antibioottikuur...

Kaarle sairastui 1 tyypin diabetekseen helmikuussa. Sairastuminen oli shokki ja muistan kun pidin Kaarlea kädestä kinni ambulansissa ja ensihoitaja sanoi koko ajan: "Kaarle pysy hereillä ei saa nukahtaa!" Alussa oli niin paljon asiaa. Hiilaireita ja pistämistä. Teki pahaa pistää omaa lasta. Kysymys miksi painoi taas päätään. Ensiksi Ville ja nytten tämä. Olimme vasta tavanneet Stadin kanssa ja hän tulikin ensitapaamisen sairaalaan. Olin varjo itsestäni silloin. Stadi onkin sanonut että pikku hiljaa olen saanut itseni takaisn ja hän näki kuulema sen mikä olin ei sitä varjoa. Nykyisin pistäminen ja hiilarit menee rutiinilla. Kun käyn ulkona ystävien kanssa tai Stadin kanssa lasken silloinkin hiilareita. Olen hieman pelokas en uskalla jättää Kaarlea kenen hoitoon vaan. Vaadin että henkilö näyttää osaamisen diabeteksen hoidossa ja on valmis pistämään. Jos jättäisin Kaarlen jollekkin joka ei osaisi olisi se minun vikani jos jotakin sattuisi. Heitteillejättö. Olin hyvi...

Olen myöskin instagramissa mistä voi seurailla meidän perheen arkea myöskin. Löydät minut sieltä nimellä rainyjenni 

- Hei Jenni ootko sie meidän äitipuoli? -  ÖÖÖH? -On tosi kiva ku oot meidän äitipuoli! En itse tykkää sanasta äitipuoli. Tulee mieleen satujen ilkeät äitipuolet. Tulee mieleen Tuhkimon ilkeä äitipuoli joka pakotti tuhkimon palvelijaksi. Tulee mieleen Grimmin sadut missä äitipuoli jättää lapset metsään. Vaikka äitipuoli suhde voi olla loistava. Turva ja tuki. Turvallinen aikuinen. Kun aloitimme tutustumiseen lapsiin puolin ja toisin teimme sen hyvin neutraalisti. Tässä on nyt äitin tai Stadin uusi kaveri. Emme ruvenneet heti puhumaan: Tässä on äitin uusi rakas. Hyvin neutraalisti aloimme tutustumaan. Leikimme ja kävimme ulkona. Vaikkakin isommat tytöt ja kysyivät heti: "Äiti onko Stadi siun uus poikaystävä?" Pikku hiljaa lisättiin hellyyden osoituksia toisillemme ja lapset huomaisivatkin että tässä on toinen aikuinen. Myönnän että olisimme voineet hoitaa minun lapsien kohdalla tutustumisen paremmin Stadi näki heidät kaksi kertaa ennenkuin muutimme Helsinkiin. Stadi...

Olen miettinyt paljon sitä miten avoimesti olen puhunut itsemurhasta. Olen kirjoittanut siitä tänne blogiin ja se on auttanut minua paljon käsittelemään surua. Kirjoittaminen onkin ollut tapa purkaa asioita. Blogia rupesin joskus pitämään vaan perheelle. En koskaan ajatellut että jotkut löytäisivät tämän ja alkaisivat lukemaan. Olenkin hyvin kiitollinen kommenteista missä kerrotaan että blogisi on auttanut minuakin käsittelemään surua. Olen hyvin otettu niistä. Mutta mietin eräs ilta olenko ollut liian avoin? Olenko tahrannut Villen mainetta olemmalla liian avoin? kuulin että olen aiheuttanut närkästystä. Olenko liian avoin? Muistavatko ihmiset Villen vaan tyyppinä joka ajoi päin rekan keulaa? Muistavatko he vain sen yhden asian se on se tyyppi joka tappoi itsensä. Vaikka Ville oli paljon muutankin. Ville oli lämmin ja ystävällinen. Ville oli pehmeä mutta myöskin tarvittaessa kova. Ville osasi kaikki Monster High nukkejen nimet tai Pet shoppien. Ville tykkäsi "söpöistä...

Stadi oli eilen isompien lasten kanssa opaskoira treeneissä illan. Joten jäimme Kaarlen kanssa kotia ja ajattelimme leipoa yllätykseksi tonnikalapiirakkaa (Itse inhoan tonnikalaa). Piirakasta tuli kuulema hyvänmakuinen! Piirakka on tehty Valion ohjeen mukaan. Linkki reseptiin! Valion tonnikalapiirakka Kermaviili voitaikina: 150g Voita 5 dl Vehnäjauho 2 tl Leivinjauhetta 1 prk Kermaviiliä Täyte: 1 kg Sipulia 2 rkl Voita 3-4 Valkosipulinkynttä 2 Punaista paprikaa 1 dl Tilliä 2 tlk Tonnikalaa vedessä 150 g Juustoraastetta 1. Valmista taikina ja vuoraa irtopohjavuoka sillä. Säästä osa taikinasta kanneksi piirakkaan. 2. Pilko sipulit, paprika ja hienonna tilli. 3. Kuullota sipulit pannulla. Lisää valkosipuli ja paprika. Paista hetki. 4. Lisää jäähtyneeseen sipuli, paprika seoskeen tonnikala ja juustoraaste. Lopuksi tilli. Sekoita. Lisää halutessa suolaa. Ohjeeseen kuuluu sitruunapippuri mutta me ei sitä laitettu eikä basilikaa ja piirakasta tul isilti loistav...

Nykyaikana perhemuotti taitaa olla kaksi aikuista ja kaksi lasta. Meidän muotissa on kaksi aikuista ja kuusi lasta. Olen itsekkin kasvanut isossa perheessä joten kuusi lasta ei tunnu ollenkaan ihmeelliseltä.  Ei ollenkaan isolta. Yhdellä tutullani on kymmenen lasta ja naurahdin. Nykyajan muotissa ollaan iso perhe. Kerätäänkin paljon katseita kun kävellään. Kaksi nuorta ja kuusi lasta. Vaikka täytän kohta kolmekymmentä olen kuullut monelta että näytän kaksikymppiseltä. Vaikkakin meidän arki on hyvin vauhdikasta ja hiljaista hetkeä ei edes ole kun lapset nukkuvat (puhuvat unnissaan ja koira) silti en vaihtaisi päivää mihinkään. Vaikka lapsia on kuusi olemme Stadin kanssa pohtineet paljon vielä tukiperheeksi ryhtymistä tulevaisuudessa. Siksi olemmekin Stadin kanssa puhuneet siitä että toiselle pitää anmtaa omaa aikaa.  Meidän isosssa perheessä aikuisen oma aika on sitä että istutaan tietokone nurkkaan ja laitetaan kuullokeet päähän. Youtube täysille ja suljetaan hetkeksi ...

Viime yönä makasimme Stadin kanssa sängyssä kello lähestyi puolta kahta ja juttelimme elämämme eri vaiheista ja mitä olemme opinneet? Miksi joku ihminen on kävellyt elämäämme ja lähtenyt? Mitä hän opetti. Samalla kuuntelimme tuulen huminaa ja katsoimme kun oksat tanssivat tuulessa. Naapuri rämpytti valoja joskus kahden aikaan ja se oli valomerkki meille mennä nukkumaan.  Olen miettinyt paljon sitä miksi Ville osui minun polulle? Mikä tarkoitus tällä kaikella oli? Ehkä suurinpana kysymyksenä miksi? Ville rikastutti meidän perhettä monin tavoin mutta miksi piti käydä näin? Kun luulee että saa puolison jonka kanssa vietttää elämänsä. Mekin suunniteltiin Villen kanssa omaa taloa ja lapsenlapsia, omenapuita ja kiikkustuolit kuistilla. Miksi se vietiin minulta pois? Miksi Ville masentui? Miksi niin suuri onni vietiin pois? Stadi puhuu paljon siitä että hän tuntee itsensä kakkosvaihtoehdoksi ja että Ville on minulle tärkeämpi. Välillä mietin sitä itsekkin. Olisnko Stadin kanssa j...

Olen ollut viime aikoina aika hiljainen blogin puolella. Pistänyt lähinnä vain pikaisia päivityksiä siitä mitä meille kuuluu. Viime aikoina ollut kamala kiire ja iltaisin kun ajattelen että kirjoitan niin kaadun sänkyyn ja nukahdan. Mitä meille kuuluu ja kaksi pässiä: Stadilla on viimeinen loma viikko menossa ja maanantaina alkaa arki kunnolla. Itse olen ollut töissä nytten elokuun puolesta välin asti. Uusi paikka mutta olo on kuin vanhalla tekijillä ja olenkin saanut paljon positiivistä palautetta. Viikolla aika menee lähinnä siivotessa ja viikonloppuisin on kirkolliset tilaisuudet kuten messut, siunaukset, kasteet ja häät. Olen edelleenkin sitä mieltä että tahtoisin enemmän hautauspuolelle mutta olen oppinut nauttimaan myöskin tästä puolesta. Ihmisten onnen ja surunhetkissä mukana oleminen on arvokasta ja saankin työstä paljon. Odotan jo innolla sitä että pääsen Tuomiokirkkoon töihin ja tarkotuksena olisi loppuvuodesta ujuttaaa itseni vielä jollekkin hautuumaalle. Hietaniem...