Äitipuoli
- Hei Jenni ootko sie meidän äitipuoli?
- ÖÖÖH?
-On tosi kiva ku oot meidän äitipuoli!
En itse tykkää sanasta äitipuoli. Tulee mieleen satujen ilkeät äitipuolet. Tulee mieleen Tuhkimon ilkeä äitipuoli joka pakotti tuhkimon palvelijaksi. Tulee mieleen Grimmin sadut missä äitipuoli jättää lapset metsään. Vaikka äitipuoli suhde voi olla loistava. Turva ja tuki. Turvallinen aikuinen.
Kun aloitimme tutustumiseen lapsiin puolin ja toisin teimme sen hyvin neutraalisti. Tässä on nyt äitin tai Stadin uusi kaveri. Emme ruvenneet heti puhumaan: Tässä on äitin uusi rakas. Hyvin neutraalisti aloimme tutustumaan. Leikimme ja kävimme ulkona. Vaikkakin isommat tytöt ja kysyivät heti: "Äiti onko Stadi siun uus poikaystävä?"
Pikku hiljaa lisättiin hellyyden osoituksia toisillemme ja lapset huomaisivatkin että tässä on toinen aikuinen. Myönnän että olisimme voineet hoitaa minun lapsien kohdalla tutustumisen paremmin Stadi näki heidät kaksi kertaa ennenkuin muutimme Helsinkiin. Stadin lapsia taas näin pari kertaa kuukaudessa n. 4-5 kuukauden ajan ja tutustuttiin.
Itselle jotenkin se lasten kanssa oleminen tuli luontevasti. Olihan minulla aina Joensuussa se +6 muuta lasta syömässä ja juttelemassa. Yökylässä oli joka päivä joku lasten kavereista. Se tuntui luontevalta. Vaikkakin kiintymys tuli vasta ajan myötä. Stadinkin sanonut samaa että kiintymys tulee pikku hiljaa. Nytten sanomme jo kaikille: Olette yhtä rakkaita.
Minusta on tärkeää vaikka äitipuolen roolissa olenkin niin se että myös "oikeat" vanhemmat ovat lasten kanssa mahdollisimman paljon. Jotkut kokevat varmasti sen toisen vanhemman uhkana. Minusta on tärkeää että lapsilla on mahdollisimman paljon turvallisia aikuisia ympärillä. Kannustankin lapsia hyvään suhteeseen myös sen oikean vanhemman kanssa. En ole viemässä paikkaa häneltä vaan enemmänkin tahdon olla yksi "luotto" aikuinen. Jos on hätä tai lapsi tarvitsee tukea hän voi tulla minun luokseni ja pyytää apua. Voi kertoa jos joku painaa mieltä.
Tietenkin alusssa oli tappelua. Sie et ole meidän äiti ja samoin tavoin sie et oo meidän iskä. Et määrää meitä. Tai jos tehdään tyhmästi ja joutuu jäähylle mennnään itkemään toisen vanhemman luokse ja yritetään saada toista antamaan periksi. Puhuimmekin Stadin kanssa siitä että yhteinen linja lapsilla on tärkeä ja meillä. Lapset näkevät alusta asti mitkä rajat on ja että molemmat seisomme niiden takana. Toinen ei voi pyörtää toisen päätöstä. Vaikkakin suutuspäissään olemme molemmat sitä tehneet.
Leluja meni rikki ja kokeiltiin kaikki rajat. Ruoka lensi seinille ja vessassa käyntikin unohtui. Ruvettiin hakemaan konfliktia tietoisesti kokeiltiin sitä rajaa. Huomasimme jo yhdessä vaiheessa että siitä oli tullut oravanpyörä. Onneksi saimme sen katkaistua. Mutta oli odotettavissa että sellainen kokeilu tulee. Se on tulltu kaikilta lapsilta. On kiukuttu miten tyhmää täällä on ja halutaan takaisin Joensuuhun. Tai sitten että en tahdo että asutte täällä ,ette ole kivoja ja muuttakaa pois. Mutta kaikesta onneksi selvettiin ja nyt olemme paljon tiiviimpi perhe.
Yritämme myöskin Stadin kanssa tietoisti olla riitelemättä lasten kuullen ja näyttää pieniä hellyyden osoituksia toisilemme. Yritämme näyttää lapselle "terveen" parisuhteen mallia voisiko sanoa? Otetaan toinen toisemme huomioon pienillä eleillä kuten halaamisella keittiössä tai pienellä pusulla eteisessä. Opettelua vaati meiltä myöskin jakaa toisillemme toistemme taakkaa. Antaa niitä lankoja käsistä mutta pikku hiljaa annettaan toiselle sitä siimaa enemmän.
Olenkin edistynyt lasten kanssa paljon niinkuin Stadikin. Temme pieniä arjen juttuja yhdessä. Tänään imuroimme yhdessä yläkerran ja se oli lapsista todella kivaa. Välillä katsotaan leffaa ja pelataan tanssipeliä. Lauletaan ja nauretaan. Halataan ja pussaillaan (vaikka siitä tuleekin tyttöbaktereja). Olenkin huomannut sen myöskin että jos lähden shoppailemaan otan kaikki lapset ostoksissa huomioon en jätä ketään ulkopuolelle.
Molemmat me ajattelemme ettei perheeseen tarvita verisidettä. Perhe on siellä minne sinä sen rakennat. Joskus perheeseen kävelee ihmsiä jotka eivät ole biologisesti mitään sukua tai et omaa verisidettä. Mutta sillä ei ole meille väliä. Kaikki ovat yhtä rakkaita. Vaikakin se rakkaus ei tule sormia napsauttamalla se kasvaa päivä päivältä suuremmaksi.
- ÖÖÖH?
-On tosi kiva ku oot meidän äitipuoli!
En itse tykkää sanasta äitipuoli. Tulee mieleen satujen ilkeät äitipuolet. Tulee mieleen Tuhkimon ilkeä äitipuoli joka pakotti tuhkimon palvelijaksi. Tulee mieleen Grimmin sadut missä äitipuoli jättää lapset metsään. Vaikka äitipuoli suhde voi olla loistava. Turva ja tuki. Turvallinen aikuinen.
Kun aloitimme tutustumiseen lapsiin puolin ja toisin teimme sen hyvin neutraalisti. Tässä on nyt äitin tai Stadin uusi kaveri. Emme ruvenneet heti puhumaan: Tässä on äitin uusi rakas. Hyvin neutraalisti aloimme tutustumaan. Leikimme ja kävimme ulkona. Vaikkakin isommat tytöt ja kysyivät heti: "Äiti onko Stadi siun uus poikaystävä?"
Pikku hiljaa lisättiin hellyyden osoituksia toisillemme ja lapset huomaisivatkin että tässä on toinen aikuinen. Myönnän että olisimme voineet hoitaa minun lapsien kohdalla tutustumisen paremmin Stadi näki heidät kaksi kertaa ennenkuin muutimme Helsinkiin. Stadin lapsia taas näin pari kertaa kuukaudessa n. 4-5 kuukauden ajan ja tutustuttiin.
Itselle jotenkin se lasten kanssa oleminen tuli luontevasti. Olihan minulla aina Joensuussa se +6 muuta lasta syömässä ja juttelemassa. Yökylässä oli joka päivä joku lasten kavereista. Se tuntui luontevalta. Vaikkakin kiintymys tuli vasta ajan myötä. Stadinkin sanonut samaa että kiintymys tulee pikku hiljaa. Nytten sanomme jo kaikille: Olette yhtä rakkaita.
Minusta on tärkeää vaikka äitipuolen roolissa olenkin niin se että myös "oikeat" vanhemmat ovat lasten kanssa mahdollisimman paljon. Jotkut kokevat varmasti sen toisen vanhemman uhkana. Minusta on tärkeää että lapsilla on mahdollisimman paljon turvallisia aikuisia ympärillä. Kannustankin lapsia hyvään suhteeseen myös sen oikean vanhemman kanssa. En ole viemässä paikkaa häneltä vaan enemmänkin tahdon olla yksi "luotto" aikuinen. Jos on hätä tai lapsi tarvitsee tukea hän voi tulla minun luokseni ja pyytää apua. Voi kertoa jos joku painaa mieltä.
Tietenkin alusssa oli tappelua. Sie et ole meidän äiti ja samoin tavoin sie et oo meidän iskä. Et määrää meitä. Tai jos tehdään tyhmästi ja joutuu jäähylle mennnään itkemään toisen vanhemman luokse ja yritetään saada toista antamaan periksi. Puhuimmekin Stadin kanssa siitä että yhteinen linja lapsilla on tärkeä ja meillä. Lapset näkevät alusta asti mitkä rajat on ja että molemmat seisomme niiden takana. Toinen ei voi pyörtää toisen päätöstä. Vaikkakin suutuspäissään olemme molemmat sitä tehneet.
Leluja meni rikki ja kokeiltiin kaikki rajat. Ruoka lensi seinille ja vessassa käyntikin unohtui. Ruvettiin hakemaan konfliktia tietoisesti kokeiltiin sitä rajaa. Huomasimme jo yhdessä vaiheessa että siitä oli tullut oravanpyörä. Onneksi saimme sen katkaistua. Mutta oli odotettavissa että sellainen kokeilu tulee. Se on tulltu kaikilta lapsilta. On kiukuttu miten tyhmää täällä on ja halutaan takaisin Joensuuhun. Tai sitten että en tahdo että asutte täällä ,ette ole kivoja ja muuttakaa pois. Mutta kaikesta onneksi selvettiin ja nyt olemme paljon tiiviimpi perhe.
Yritämme myöskin Stadin kanssa tietoisti olla riitelemättä lasten kuullen ja näyttää pieniä hellyyden osoituksia toisilemme. Yritämme näyttää lapselle "terveen" parisuhteen mallia voisiko sanoa? Otetaan toinen toisemme huomioon pienillä eleillä kuten halaamisella keittiössä tai pienellä pusulla eteisessä. Opettelua vaati meiltä myöskin jakaa toisillemme toistemme taakkaa. Antaa niitä lankoja käsistä mutta pikku hiljaa annettaan toiselle sitä siimaa enemmän.
Olenkin edistynyt lasten kanssa paljon niinkuin Stadikin. Temme pieniä arjen juttuja yhdessä. Tänään imuroimme yhdessä yläkerran ja se oli lapsista todella kivaa. Välillä katsotaan leffaa ja pelataan tanssipeliä. Lauletaan ja nauretaan. Halataan ja pussaillaan (vaikka siitä tuleekin tyttöbaktereja). Olenkin huomannut sen myöskin että jos lähden shoppailemaan otan kaikki lapset ostoksissa huomioon en jätä ketään ulkopuolelle.
Molemmat me ajattelemme ettei perheeseen tarvita verisidettä. Perhe on siellä minne sinä sen rakennat. Joskus perheeseen kävelee ihmsiä jotka eivät ole biologisesti mitään sukua tai et omaa verisidettä. Mutta sillä ei ole meille väliä. Kaikki ovat yhtä rakkaita. Vaikakin se rakkaus ei tule sormia napsauttamalla se kasvaa päivä päivältä suuremmaksi.
Kommentit
Lähetä kommentti