Hiljaisuutta ja syksyn tuoksua
Olen ollut viime aikoina aika hiljainen blogin puolella. Pistänyt lähinnä vain pikaisia päivityksiä siitä mitä meille kuuluu. Viime aikoina ollut kamala kiire ja iltaisin kun ajattelen että kirjoitan niin kaadun sänkyyn ja nukahdan.
Mitä meille kuuluu ja kaksi pässiä:
Stadilla on viimeinen loma viikko menossa ja maanantaina alkaa arki kunnolla. Itse olen ollut töissä nytten elokuun puolesta välin asti. Uusi paikka mutta olo on kuin vanhalla tekijillä ja olenkin saanut paljon positiivistä palautetta. Viikolla aika menee lähinnä siivotessa ja viikonloppuisin on kirkolliset tilaisuudet kuten messut, siunaukset, kasteet ja häät. Olen edelleenkin sitä mieltä että tahtoisin enemmän hautauspuolelle mutta olen oppinut nauttimaan myöskin tästä puolesta. Ihmisten onnen ja surunhetkissä mukana oleminen on arvokasta ja saankin työstä paljon. Odotan jo innolla sitä että pääsen Tuomiokirkkoon töihin ja tarkotuksena olisi loppuvuodesta ujuttaaa itseni vielä jollekkin hautuumaalle. Hietaniemi, malmi tai honkanummi olisi kolme vaihtoehtoa minne tahtoisin.
Stadin kansssa menee hyvin. Otamme aina välillä yhteen ja sovimme. Kun kaksi pässiä lyö sarvet yhteen tuloksena on kipinöitä ja pään särkyä. Mutta myöskin sopimista ja hyvää keskustelua. Kirjotinkin päivityksen: periksi ei anneta. Molemmat olemme tottuneet siihen pomon palliin siihen että minä määrään tahdin. Nytkun kaksi yrittää kilpailla siitä pallista tuloksena on hampaiden kiristelyä. Rupesimme keksimään jo sääntöjä miten emme sinne pallille pyrkisi mutta loppujen lopuksi nauroimme että tämähän on kuin Rillit Huurussa ohjelmassa Sheldonin ja Amyn parisuhdesopimus. Nauroimme ja halasimme. Meillä menee loistavasti. Jossakin vaiheessa riitojen keskellä unohdimme kunnoittaa toisiamme sellaisina kuin olimme ja haimme väärinkäsityksiä sieltä missä niitä ei ollut. Kaksi pässiä siis. Mutta onnellista pässiä.
Meillä kävi myöskin Karjalaisen toimittaja pari viikkoa sitten haastattelemassa minua leskeydestä. Jännitin hirveästi haastattelua ja kuvauksia. Onneksi Stadi oli mukana kuvauksissa ja puristi kädestä kun tärisin jännityksestä. Juttu löytyy Karjalaisen lauantai liitteestä.
Syksy ja sen tuoksun tuomat muistot..
Tänään seisoin kirkkosalissa ja katsoin valkoista arkkua ja isoja ikkunoita. Satoi vettä. Huomaan että syksy saapuu. Ilmassa tuoksuu syksy. Kohta on halloween ja joulu. Kaksi juhlaa mitä juhlittiin Villen kanssa. Huomasin että hetken ikävöin ikkunan edessä. En ole ikävöinyt aikaaan niin kovasti miten tänään. Tuntui että aalto taas kahmaisi mutta hetken rikkoi omaisten ääni jotka tulivat kirkkosaliin. Hymyillen pyyhin hiukan silmäkulmaa ja toivotin tervetulleeksi ja hävisin sakastin varjoihin.
Syksy oli Villen lempivuoden aikana. Ville rakasti meidän Joensuun kodissa sitä että yläkerrasta kuului sateenropina. Hän aina huokaisi: Peltikatto ja sade voiko muuta toivoa? Ville piti myöskin siitä että luonto kuolee ja uudistaa itseään. Hän piti syksyn tuoksusta, sateesta ja väreistä. Tykkäsi iltakävelyistä syksyllä tai ilta-ajeluista. Huomaan että ikävä nostaa päätään aina näin syksyllä. Olette varmasti kuulleet sen että keväällä rakkaus kukoistaa ja se on rakkauden aikaa meillä se oli syksy. Huomaan kun katson valoja terassilla ja puitten oksien liikkuvan tuulen tahdissa että ikävöin.
Ikävöin nytkin hiukan.
Ikävää tosin helpottaa Stadi jonka koneella istun joka hymisee keittiössä. Olen oppinut arvostamaan onnea minkä olen saanut. Se hassu tunne kun katsoo toista ei sitä osaa selittää. Se on vain perhosia, hattaraa, valoa ja onnea. Rakkautta vaaleanpunaista hattaraa ja yksisarvisia. Olen hyvin onnellinen että uskalsin lähteä tänne ja otin riskin.
Oikeasti onnellinen...
Voisin kirjottaa hiukan landen sopeutumisesta isolle kirkolle kunhan saan taas hetken ja istun alas. Myöskin uusioperheestä ja meidän vauhdikaasta arjesta. Nyt tosin vain päälle painaa näyttö ja monta koulutehtävää.
Kiitos vielä teille kaikille jotka olette jaksaneet lukea minun päivityksiä<3
Mitä meille kuuluu ja kaksi pässiä:
Stadilla on viimeinen loma viikko menossa ja maanantaina alkaa arki kunnolla. Itse olen ollut töissä nytten elokuun puolesta välin asti. Uusi paikka mutta olo on kuin vanhalla tekijillä ja olenkin saanut paljon positiivistä palautetta. Viikolla aika menee lähinnä siivotessa ja viikonloppuisin on kirkolliset tilaisuudet kuten messut, siunaukset, kasteet ja häät. Olen edelleenkin sitä mieltä että tahtoisin enemmän hautauspuolelle mutta olen oppinut nauttimaan myöskin tästä puolesta. Ihmisten onnen ja surunhetkissä mukana oleminen on arvokasta ja saankin työstä paljon. Odotan jo innolla sitä että pääsen Tuomiokirkkoon töihin ja tarkotuksena olisi loppuvuodesta ujuttaaa itseni vielä jollekkin hautuumaalle. Hietaniemi, malmi tai honkanummi olisi kolme vaihtoehtoa minne tahtoisin.
Stadin kansssa menee hyvin. Otamme aina välillä yhteen ja sovimme. Kun kaksi pässiä lyö sarvet yhteen tuloksena on kipinöitä ja pään särkyä. Mutta myöskin sopimista ja hyvää keskustelua. Kirjotinkin päivityksen: periksi ei anneta. Molemmat olemme tottuneet siihen pomon palliin siihen että minä määrään tahdin. Nytkun kaksi yrittää kilpailla siitä pallista tuloksena on hampaiden kiristelyä. Rupesimme keksimään jo sääntöjä miten emme sinne pallille pyrkisi mutta loppujen lopuksi nauroimme että tämähän on kuin Rillit Huurussa ohjelmassa Sheldonin ja Amyn parisuhdesopimus. Nauroimme ja halasimme. Meillä menee loistavasti. Jossakin vaiheessa riitojen keskellä unohdimme kunnoittaa toisiamme sellaisina kuin olimme ja haimme väärinkäsityksiä sieltä missä niitä ei ollut. Kaksi pässiä siis. Mutta onnellista pässiä.
Meillä kävi myöskin Karjalaisen toimittaja pari viikkoa sitten haastattelemassa minua leskeydestä. Jännitin hirveästi haastattelua ja kuvauksia. Onneksi Stadi oli mukana kuvauksissa ja puristi kädestä kun tärisin jännityksestä. Juttu löytyy Karjalaisen lauantai liitteestä.
Syksy ja sen tuoksun tuomat muistot..
Tänään seisoin kirkkosalissa ja katsoin valkoista arkkua ja isoja ikkunoita. Satoi vettä. Huomaan että syksy saapuu. Ilmassa tuoksuu syksy. Kohta on halloween ja joulu. Kaksi juhlaa mitä juhlittiin Villen kanssa. Huomasin että hetken ikävöin ikkunan edessä. En ole ikävöinyt aikaaan niin kovasti miten tänään. Tuntui että aalto taas kahmaisi mutta hetken rikkoi omaisten ääni jotka tulivat kirkkosaliin. Hymyillen pyyhin hiukan silmäkulmaa ja toivotin tervetulleeksi ja hävisin sakastin varjoihin.
Syksy oli Villen lempivuoden aikana. Ville rakasti meidän Joensuun kodissa sitä että yläkerrasta kuului sateenropina. Hän aina huokaisi: Peltikatto ja sade voiko muuta toivoa? Ville piti myöskin siitä että luonto kuolee ja uudistaa itseään. Hän piti syksyn tuoksusta, sateesta ja väreistä. Tykkäsi iltakävelyistä syksyllä tai ilta-ajeluista. Huomaan että ikävä nostaa päätään aina näin syksyllä. Olette varmasti kuulleet sen että keväällä rakkaus kukoistaa ja se on rakkauden aikaa meillä se oli syksy. Huomaan kun katson valoja terassilla ja puitten oksien liikkuvan tuulen tahdissa että ikävöin.
Ikävöin nytkin hiukan.
Ikävää tosin helpottaa Stadi jonka koneella istun joka hymisee keittiössä. Olen oppinut arvostamaan onnea minkä olen saanut. Se hassu tunne kun katsoo toista ei sitä osaa selittää. Se on vain perhosia, hattaraa, valoa ja onnea. Rakkautta vaaleanpunaista hattaraa ja yksisarvisia. Olen hyvin onnellinen että uskalsin lähteä tänne ja otin riskin.
Oikeasti onnellinen...
Voisin kirjottaa hiukan landen sopeutumisesta isolle kirkolle kunhan saan taas hetken ja istun alas. Myöskin uusioperheestä ja meidän vauhdikaasta arjesta. Nyt tosin vain päälle painaa näyttö ja monta koulutehtävää.
Kiitos vielä teille kaikille jotka olette jaksaneet lukea minun päivityksiä<3
Kommentit
Lähetä kommentti