Lande Stadissa

Olen siis aina asunut Joensuussa koko ikäni. Aina vain liikkunut helsingissä Linnanmäki rautatieasema väliä. Olenkin joutunut oikeasti opettelemaan Helsingissä olemista. Kävelen Google Mapsin kanssa ja heilutan oikealle bussille. Täällä oikeasti on niin monta bussia että niitä joutuu pysäyttää! Joensuussa kulki se yksi tai kaksi mutta niitä ei tarvinut huiskutella. Ratikkaan eli sporaan en ole vielä uskaltanut mennä. Ostin jopa sen matkakortin ja ajankin metrolla jo kuin vanhatekijä. Eli oikeasti soitan aina paniikissa Stadille: Oonko oikeassa metrossa? Osaan käyttää reittiopasta ja ajoin jopa autolla  kehällä! En edes ajanut Joensuun keskustassa autolla. Huuh.

Se tunen kun ajat ekaa kertaa elämässä Helsingissä ja menet kehälle. Hiki valuu ja hengitys kiihtyy. Se tunne kun autoja on paljon ja pitää vaihtaa kaistaa ramppeja tuntuu olevan kuin merimiesolmussa ja et oikein tiedä ajatko edes oikeaan suuntaan? Olen kaksi kertaa ajanut Kehällä kerran silleen että Iso-A oli kyydissä ja toisella kerralla Stadin perässä. Meillä on nytten kaksi autoa.

Minulle tuottiin synttäreiden aikaan Joensuusta uusi auto pikku Mersu. Harmaan värinen minkä kyljessä on minun nimikirjaimet, vauhtiraidat ja puun oksia. Takana komeilee sydän ja edessä tietenkin silmäripset ja hiukan luomiväriä. Töissä jo sainkin kuulla että arvataan mikä siun auto tuolla parkkipaikalla on? Puuttuu vielä Prinsessa kyydissä tarra takaikkunasta. Auto herättää katseita tai sitten vain minä koska en hallitsi kytkintä ja kaasutan niin että kuuluu.. Toisaalta vaikka auto on hyvin naisellinen olen nimennyt sen Markku- sedäksi.

Puhetyyli ja murre:

Huomaan että ihmiset jäävät kuuntelemaan murretta kysyvät mistä päin olen.

Pari onkin tullut sanomaan: Mieki oon Itä-Suomesta!
Alussa sanoinkin että: Pidän murteesta kiinni ja viännän ja kiännän mahdollisimman paljon...

Kuinka kävikään? Minulle on jo huomautettu että puhut kuin stadilainen. Huomaan että se mä ja sä tarttuu ja me ja sie rupeaa muuttumaan. Lapset puhuvat jo ihan mä ja sä tyylillä Hassuinta on se että Stadin poika joka on aina asunnut Helsingissä niin häneen on tarttunut Itä-Suomen murre. Hymyillään aina kun hän vääntää. Mutta huomaan että säikähädän itse aina mä ja sä tyyliä. Töissä kumminkin puhun hyvin vääntäen ja kotona taas en. Hassua... Ehkä muutun pikku hiljaa Stadilaiseksi koska en edes ajanut metrolla väärään suuntaan.

Ovesta ulos:

Olenkin kirjoittanut siitä että linnotauduin alussa neljän seinään sisään ja ajattelin että eksyn ja en osaa.. Mutta nytten kun sitten astuin ovesta ulos ja ilmoitin itseni mm. yhteen roolipeliin. Se pakottaa liikkumaan pakottaa ulos. Se että ajan itse autolla töihin antaa hassua itsevarmuutta että kyllä täällä pärjää. Osaaan jopa jo liikkua keskusta alueella ja tiedän missä esim. Rickhardinkadun kirjasto on. Vaikka minun suuntavaisto onkin sitä että eksyn suoralla tiellä. Eksyn kun pitää mennä oikealle ja löydän itseni 3km kävelleenä harhaan vasemmalle.

Tykkään Helsingistä. Joensuusta kaipaan lähinnä ihmisiä.

Tälläisenä landena tosin kun menee Helsingin keskustaan tuntuu kuin olisi tullut ulkomaille ja metrossa tekee mieli hihitellä. Heiluttelin matkakorttia metroaseman leimauskoneen edessä ja hymyilin tuli hyvin Helsinkiläinen olo. Hassua naurattaa itseänikin.

Vaikkakin törmäilen lasioviin ja en ole tottunut siihen että kaupankassalla ei vaihdeta kuulumusia. Tai bussikuskille ei puhuta. Isoja liukuportaita ja paljon ihmisiä. Olen vielä hiukan ulapalla mutta niin varmasti olen aina. Mutta silti hiton tyytyväinen kaupunkiin ja mahdollisuuksiin viimeinkin kun otin laput pois silmiltä ja annoin mahdollisuuden.