Kiirettä ja ikävää
Nytten alkoi hiljainen viikko eli se tietää kiirettä töissä. Avaamme viimein talvikylmillään olleen kirkon. Hartauksia on joka päivä/ilta ja musiikkia. Koulun pääsiäiskirkot työllistävät kun pienet koululaiset tulevat kirkkoon. Tämä viikko siis vielä kirkollisella puolella ja sitten siirryn vakituisesti hautauspuolelle.
Onneksi omaan hyvät työkaverit jotka tekevät työstäni vieläkin kivempaa. Olen löytänyt oikean alani ja hyvät työkaverit on kiva bonus.
Koulupäiviä Jyväskylässä on vasta seuraavan kerran elokuussa. Onneksi vasta silloin. Suoraan sanotuna tuo koulussa istuminen ei huvita kamalasti.
Olen myöskin ikävöinyt Villeä taas enemmän. Ikävä tulee aaltoina. Olen miettinyt paljon että vähentäisin kuvia kotona ja laittaisin tilalle uusia mutta en ole saanut sitä vielä aikaiseksi. Muutenkin seisoin taas tänään hautuuman portilla mutta en päässyt sisään rintaa puristaa. Töihin voin kävellä portista ilman ongelmaa mutta jostakin syystä en pääse Villen luokse. Olen kaksi kertaa yrittänyt joka kerta kääntynyt pois. En tiedä miksi ahdistaa. Ikävä puristaa ja hautuumaalle kynttilän vieminen koskee. Huomasin että itkin yksi päivä pitkästä aikaa kun ikävöin. En ole itkenyt pitkään aikaan. Kevät on tuskallista aikaa. Keväällä kaikki puhkeaa kukkaan uuteen loistoon ja minua se muistuttaa kuolemasta.
Mietin eilen sängyssä Villen ääntä en muistanut miltä se kuullosti. Mietin kosketusta en muistanut enää miltä se tuntui. Muistelin naurua en muista enää. En muista tuoksua tai silmiä. Ärsyttää en muista kuinka upposin aina hänen silmiinsä. Huulet huulia vasten. Pussailtiin Villen kanssa paljon. Ärsyttää. Katselin videota koneelta ja kuuntelin ääntä. Silloin itkin hetken ajan.
Kaikki on hyvin liiankin hyvin. Taidan maalata itse piruja seinälle. Poden varmaan jonkinlaista kolmenkympin kriisiä. Tuntuu että tarvitsen jonkun radikaalin muutoksen. En vain tiedä minkä. Olen kyllä pohtinut paljon pois muuttamista Joensuusta. Mutta ekana pitäisi tietää minne ja milloin? Tuntuu että junnaa paikallaan oravanpyörässä. Tekisi mieli hypätä siitä pois ja vaihtaa toiseen oravanpyörään. Kaikki on loistavasti mutta kaipaan muutosta.
Onneksi omaan hyvät työkaverit jotka tekevät työstäni vieläkin kivempaa. Olen löytänyt oikean alani ja hyvät työkaverit on kiva bonus.
Koulupäiviä Jyväskylässä on vasta seuraavan kerran elokuussa. Onneksi vasta silloin. Suoraan sanotuna tuo koulussa istuminen ei huvita kamalasti.
Olen myöskin ikävöinyt Villeä taas enemmän. Ikävä tulee aaltoina. Olen miettinyt paljon että vähentäisin kuvia kotona ja laittaisin tilalle uusia mutta en ole saanut sitä vielä aikaiseksi. Muutenkin seisoin taas tänään hautuuman portilla mutta en päässyt sisään rintaa puristaa. Töihin voin kävellä portista ilman ongelmaa mutta jostakin syystä en pääse Villen luokse. Olen kaksi kertaa yrittänyt joka kerta kääntynyt pois. En tiedä miksi ahdistaa. Ikävä puristaa ja hautuumaalle kynttilän vieminen koskee. Huomasin että itkin yksi päivä pitkästä aikaa kun ikävöin. En ole itkenyt pitkään aikaan. Kevät on tuskallista aikaa. Keväällä kaikki puhkeaa kukkaan uuteen loistoon ja minua se muistuttaa kuolemasta.
Mietin eilen sängyssä Villen ääntä en muistanut miltä se kuullosti. Mietin kosketusta en muistanut enää miltä se tuntui. Muistelin naurua en muista enää. En muista tuoksua tai silmiä. Ärsyttää en muista kuinka upposin aina hänen silmiinsä. Huulet huulia vasten. Pussailtiin Villen kanssa paljon. Ärsyttää. Katselin videota koneelta ja kuuntelin ääntä. Silloin itkin hetken ajan.
Kaikki on hyvin liiankin hyvin. Taidan maalata itse piruja seinälle. Poden varmaan jonkinlaista kolmenkympin kriisiä. Tuntuu että tarvitsen jonkun radikaalin muutoksen. En vain tiedä minkä. Olen kyllä pohtinut paljon pois muuttamista Joensuusta. Mutta ekana pitäisi tietää minne ja milloin? Tuntuu että junnaa paikallaan oravanpyörässä. Tekisi mieli hypätä siitä pois ja vaihtaa toiseen oravanpyörään. Kaikki on loistavasti mutta kaipaan muutosta.
Kommentit
Lähetä kommentti