Luonnoksien aarteita: Sinä mielessä kun kuolen
Vanha synkkä teksti jonka joskus kirjoitin vuosi sitten. Mietin pitkään uskallanko julkaista tätä .Koska teksti on synkkä ja pimeä. Siitä voisi vetää johtopäätöksiä että olisin lähdössä. Mutta en ole menossa muualle kuin Helsinkiin. Vanha teksti siis todella vanha..
Bon Jovi laulaa: Kun minä kuolen sinä olet mielessäni.
Hassua miten kirjaimellisesti sitä jotkut biisit ottaa. Kun Ville kuoli olimme puhelimessa. En edes muista sitä puhelua. Muistan sen pamauksen heikosti. Hyvin heikosti muistan Villen jännityneen äänen. Heikosti muistan sen kauhun mikä tuli puhelun jälkeen. Viestin: Älä tee itsellesi mitään. Muistan kun poliisit kuvasivat lokitietoja ja viestin minkä lähetin. Hassuinta on se että viime viestissä ennen sitä kerroin mitä haluan pizzaan täytteeksi.
Olen täällä kun tähdet eivät enää loista? Et ole enää täällä. Lupasit olla aina. Voisi sanoa että olin vihainen hyvin vihainen. Kun laskimme Villen arkun päälle ruusuja olisi tehnyt mieli hakata kantta hiton idiootti. Miksi jätit miut yksin. Epäreilua jätit yksin kuolema oli helppo. Elämä vaikea. Mutta olikohan se helppoa? Ajaa keula toiselle kaistalle ja katsoa ajovaloja lähestyvää kuolemaa. Pitää puhelinta toisessa kädessä ja sanoa hyvästi. Nyt makaat ruusujen päällä vuoteella joka on tehty terälehdistä ja kyyneleistä. Tuskan mustat kärhet ympärillä tulevat minua kohti ja imevät kuiviin. Halusin itsekkin tulla sinne vuoteelle. Nukkua kanssasi ruusuisella vuoteella. Hautautua terälehtiin ja kyyneliin. Antaa tuskan kuolla pois minun mukanani.
Kuolema. Ajattelin paljon sitä. Itsemurha itsekästä ja epätoivoista. Joistakin rohkeaa. Kumpaa se on? Jos ihminen ei näe muuta kuin kuoleman antaa hänen tappaa itsensä. Olen kuullut sanottavan.
Villen kirjoitus laatikosta. Hänen vankilasta missä on yksi ikkuna jossa on kalterit. Laatikossa on pimeää ja ulkona paistaa aurinko. Eikä hän pääse laatikosta ulos pimeys imaisee hänet sisäänsä. Ei näy enää valoa eikä sinne jaksa kurottaa. Makaa vain yksin pimeässä. Muistan kun yksi tarot kortti ennustaja nosti Vilellle kortteja kertoi kahdesta sotivasta puolesta valosta ja pimeydestä. Hän sanoi elä anna pimeyden voittaa tai sinulla alkaa uusi matka. Sinne pimeään laatikkoon on helppo piiloutua. Olin itsekikn siellä laatikossa. Annoin pimeyden syleillä minua. Tunsin että minunkin on kuoltava. Tunsin pimeyden viillot vartalolla ja sen tukahduttavan voiman. Tunsin kuinka seison mustassa liejussa johon hukun. En nähnyt mitään vaikka katsoin eteeni. En kuullut mitään. En huomannut aurinkoa en huomannut lähestyvää kevättä. Kuin olisi ollut putkinäkö näkee yhden pisteen ja kaikki muu on mustaa höttöä. Ei muista mitään ei tunne mitään. Seisoo tai istuu paikallaan mustassa kuplassa. Tuntee sen puristuksen ja miten se tulee lähemmäksi ja lähemmäksi. Tuntee kuinka kupla pienenee ja pienenee. Tukahduttaa pikku hiljaa kaiken.
Jotenkin en tiedä miten mutta joku leikkasi aukon kuplaani ja tulin sieltä ulos. Pimeys seurasi minua vielä pitkään huomasin sen varjoissa. Pimeissä illoissa. Pelon ja ahdistuksen. Sumun joka lähestyi jota yritin puhaltaa pois. Tunsin köyden joka lähestyi kaulaani. En tiedä miten mutta selvisin. Karistin pimeyden ja löysin valon uudestaan. Voisi sanoa että minussa on nyt kaksi puolta. Takanani kulkee mustat pimeyden kärhet ja edessäni kannan käsissäni valoa. Ne kamppailivat koko ajan kumpi voittaa.
Huomaan valon voittavan huomaan siivet selässäni. Huomaan pimeyden säkeen joka on käteni ympärillä. Mutta se ei hallitse minua. Minä hallitsen sitä. Tunnen uuden kuplan valon kuplan. Valkoisen kuplan. Kannan pimeyttä mukana. Pimeys minussa on se tunne minkä tunsin makuuhuoneen lattialla. Se pimeys en unohda sitä koskaan se kulkee mukana merkkinä kärhenä käteni ympärillä. Mutta onneksi olen ympäröinyt itseni valolla.
Bon Jovi laulaa: Kun minä kuolen sinä olet mielessäni.
Hassua miten kirjaimellisesti sitä jotkut biisit ottaa. Kun Ville kuoli olimme puhelimessa. En edes muista sitä puhelua. Muistan sen pamauksen heikosti. Hyvin heikosti muistan Villen jännityneen äänen. Heikosti muistan sen kauhun mikä tuli puhelun jälkeen. Viestin: Älä tee itsellesi mitään. Muistan kun poliisit kuvasivat lokitietoja ja viestin minkä lähetin. Hassuinta on se että viime viestissä ennen sitä kerroin mitä haluan pizzaan täytteeksi.
Olen täällä kun tähdet eivät enää loista? Et ole enää täällä. Lupasit olla aina. Voisi sanoa että olin vihainen hyvin vihainen. Kun laskimme Villen arkun päälle ruusuja olisi tehnyt mieli hakata kantta hiton idiootti. Miksi jätit miut yksin. Epäreilua jätit yksin kuolema oli helppo. Elämä vaikea. Mutta olikohan se helppoa? Ajaa keula toiselle kaistalle ja katsoa ajovaloja lähestyvää kuolemaa. Pitää puhelinta toisessa kädessä ja sanoa hyvästi. Nyt makaat ruusujen päällä vuoteella joka on tehty terälehdistä ja kyyneleistä. Tuskan mustat kärhet ympärillä tulevat minua kohti ja imevät kuiviin. Halusin itsekkin tulla sinne vuoteelle. Nukkua kanssasi ruusuisella vuoteella. Hautautua terälehtiin ja kyyneliin. Antaa tuskan kuolla pois minun mukanani.
Kuolema. Ajattelin paljon sitä. Itsemurha itsekästä ja epätoivoista. Joistakin rohkeaa. Kumpaa se on? Jos ihminen ei näe muuta kuin kuoleman antaa hänen tappaa itsensä. Olen kuullut sanottavan.
Villen kirjoitus laatikosta. Hänen vankilasta missä on yksi ikkuna jossa on kalterit. Laatikossa on pimeää ja ulkona paistaa aurinko. Eikä hän pääse laatikosta ulos pimeys imaisee hänet sisäänsä. Ei näy enää valoa eikä sinne jaksa kurottaa. Makaa vain yksin pimeässä. Muistan kun yksi tarot kortti ennustaja nosti Vilellle kortteja kertoi kahdesta sotivasta puolesta valosta ja pimeydestä. Hän sanoi elä anna pimeyden voittaa tai sinulla alkaa uusi matka. Sinne pimeään laatikkoon on helppo piiloutua. Olin itsekikn siellä laatikossa. Annoin pimeyden syleillä minua. Tunsin että minunkin on kuoltava. Tunsin pimeyden viillot vartalolla ja sen tukahduttavan voiman. Tunsin kuinka seison mustassa liejussa johon hukun. En nähnyt mitään vaikka katsoin eteeni. En kuullut mitään. En huomannut aurinkoa en huomannut lähestyvää kevättä. Kuin olisi ollut putkinäkö näkee yhden pisteen ja kaikki muu on mustaa höttöä. Ei muista mitään ei tunne mitään. Seisoo tai istuu paikallaan mustassa kuplassa. Tuntee sen puristuksen ja miten se tulee lähemmäksi ja lähemmäksi. Tuntee kuinka kupla pienenee ja pienenee. Tukahduttaa pikku hiljaa kaiken.
Jotenkin en tiedä miten mutta joku leikkasi aukon kuplaani ja tulin sieltä ulos. Pimeys seurasi minua vielä pitkään huomasin sen varjoissa. Pimeissä illoissa. Pelon ja ahdistuksen. Sumun joka lähestyi jota yritin puhaltaa pois. Tunsin köyden joka lähestyi kaulaani. En tiedä miten mutta selvisin. Karistin pimeyden ja löysin valon uudestaan. Voisi sanoa että minussa on nyt kaksi puolta. Takanani kulkee mustat pimeyden kärhet ja edessäni kannan käsissäni valoa. Ne kamppailivat koko ajan kumpi voittaa.
Huomaan valon voittavan huomaan siivet selässäni. Huomaan pimeyden säkeen joka on käteni ympärillä. Mutta se ei hallitse minua. Minä hallitsen sitä. Tunnen uuden kuplan valon kuplan. Valkoisen kuplan. Kannan pimeyttä mukana. Pimeys minussa on se tunne minkä tunsin makuuhuoneen lattialla. Se pimeys en unohda sitä koskaan se kulkee mukana merkkinä kärhenä käteni ympärillä. Mutta onneksi olen ympäröinyt itseni valolla.
Kommentit
Lähetä kommentti