Töissä hautuumaalla
Aloitin uuden jakson koulussa hautaus. Olen siis siirtynyt töihin hautuumaalle ja teen siellä aivan kaikkea. Haudankaivuusta siunauksiin. Aloitin siellä maanantaina ja olen tehnyt yhden päivän aikaisemmin kappelilla. Työkavereina minulla on kuusi miestä. Joten siellä miesten kanssa pyörin. Olenkin seurannut vierestä traktorilla ja kaivureilla ajelua. Sain itsekkin jo kokeilla vähän kaivuu hommia. En ole koskaan ennen kokeillut ajaa kaivinkonetta. Lähiaikoina tutustun myös traktorin sielunelämään. Tänään kuitenkin vielä istuskelin traktorin peräkärrin kyydissä kun ajelimme ympäri hautuumaata.
Olen siis seurannut haudan kaivamista. Vähän pisti silmään hiekan seissa olevat luut. Siivonnut hautoja, katsonut niiden täyttöä, ollut siunauksissa mukana. Huomasinkin männä viikolla sen hajun. Voisi sanoa varmaan kalman haju. Mutta en silti kavahtanut. Tunnen työn todella arvokkaaksi. Olen nähnytkin paljon kauniita arkkuja ja vaikka olin vainajan näytössä mukana ei se jäänyt kummittelemaan mieleen. Ainut mistä olen pahoittanut mieleni on se kun ajelee ympäriinsä ja näkee lasten hautoja 2päivää vanhasta sinne teini-ikään. Sitä miettii aina miksi? Odotan jo jännitykselä tuhkauksiin mukaan pääsyä.
Tunnen alan omakseni. Tuntuu että olen viimein löytänyt paikkani. Helsingissä on vielä enemmän mahdollisuuksia ja töitä. Olen löytänyt paikkani ja minusta tuntuu että se on hautauspuolella enemmän kuin kirkollisella puolella. Kysyttiin minulta tänään: Tuntuuko pahalta kun Ville on siellä? Vastasin: Että ei tunnu. Vaikkakin välillä aina tuijotan muistolehtoon mutta voin nähdä Villen vilkuttamassa, nostaen fedoraa ensiksi, hymyilevän ja toivottavan hyvää matkaa.
Mietinkin paljon blogini kohtaloa mitä tälle teen ikävä kulkee aina mukana. Varmaankin alan kirjoittamaan enemmän siitä miten meidän uusioperhe arki lähtee käyntiin Helsingissä. Miten lande tottuu uuteen kaupunkiin? Töistä jos se kiinnostaa? Meitä on kumminkin kuusi lasta, kaksi aikuista, chinchilla, kissa ja koira. Vilskettä riittää varmasti ja hermoja kysytään luulen niin. Mutta koska nostan pääni sieltä negatiivisestä liejusta luulen että kaikki sujuu hyvin kun asennoituu oikein.
Teen hautauspuolen loppuun Joensuussa. Vähän harmittaa etten enää palaa seurakuntaan koska siellä oli niin hyvä työilmapiiri ja työkaverit. Vienkin heille jotakin kiitokseksi tästä alkuvuodesta mitä heidän kanssa sain viettää. Hautuumaan pojille ostan paketin keksejä ja juhlamokkaa. Tänään oli keskustelu siitä miksi kahvilassa ei voi olla juhla mokkaa vaan on vaan pahaa reilun kaupan kahvia!
Mutta hautuumaa työntekijän arkea:
Lämmittimien laittoa
Hautojen kaivuuta
Hautojen siivoamista
Hautojen täyttämistä
Roskien siivoamista
Hiekkojen siivoamista
Siunauksia
Tuhkauksia
Koneiden korjailua
Kiinteistöhuoltoa
Liiankin onnellinen voisi kai sanoa.
Olen siis seurannut haudan kaivamista. Vähän pisti silmään hiekan seissa olevat luut. Siivonnut hautoja, katsonut niiden täyttöä, ollut siunauksissa mukana. Huomasinkin männä viikolla sen hajun. Voisi sanoa varmaan kalman haju. Mutta en silti kavahtanut. Tunnen työn todella arvokkaaksi. Olen nähnytkin paljon kauniita arkkuja ja vaikka olin vainajan näytössä mukana ei se jäänyt kummittelemaan mieleen. Ainut mistä olen pahoittanut mieleni on se kun ajelee ympäriinsä ja näkee lasten hautoja 2päivää vanhasta sinne teini-ikään. Sitä miettii aina miksi? Odotan jo jännitykselä tuhkauksiin mukaan pääsyä.
Tunnen alan omakseni. Tuntuu että olen viimein löytänyt paikkani. Helsingissä on vielä enemmän mahdollisuuksia ja töitä. Olen löytänyt paikkani ja minusta tuntuu että se on hautauspuolella enemmän kuin kirkollisella puolella. Kysyttiin minulta tänään: Tuntuuko pahalta kun Ville on siellä? Vastasin: Että ei tunnu. Vaikkakin välillä aina tuijotan muistolehtoon mutta voin nähdä Villen vilkuttamassa, nostaen fedoraa ensiksi, hymyilevän ja toivottavan hyvää matkaa.
Mietinkin paljon blogini kohtaloa mitä tälle teen ikävä kulkee aina mukana. Varmaankin alan kirjoittamaan enemmän siitä miten meidän uusioperhe arki lähtee käyntiin Helsingissä. Miten lande tottuu uuteen kaupunkiin? Töistä jos se kiinnostaa? Meitä on kumminkin kuusi lasta, kaksi aikuista, chinchilla, kissa ja koira. Vilskettä riittää varmasti ja hermoja kysytään luulen niin. Mutta koska nostan pääni sieltä negatiivisestä liejusta luulen että kaikki sujuu hyvin kun asennoituu oikein.
Teen hautauspuolen loppuun Joensuussa. Vähän harmittaa etten enää palaa seurakuntaan koska siellä oli niin hyvä työilmapiiri ja työkaverit. Vienkin heille jotakin kiitokseksi tästä alkuvuodesta mitä heidän kanssa sain viettää. Hautuumaan pojille ostan paketin keksejä ja juhlamokkaa. Tänään oli keskustelu siitä miksi kahvilassa ei voi olla juhla mokkaa vaan on vaan pahaa reilun kaupan kahvia!
Mutta hautuumaa työntekijän arkea:
Lämmittimien laittoa
Hautojen kaivuuta
Hautojen siivoamista
Hautojen täyttämistä
Roskien siivoamista
Hiekkojen siivoamista
Siunauksia
Tuhkauksia
Koneiden korjailua
Kiinteistöhuoltoa
Liiankin onnellinen voisi kai sanoa.
Kommentit
Lähetä kommentti