Krematoriossa

Olin tänään katsomassa tuhkauksia krematoriossa. Ensi viikolla menen taas ja harjoittelemaan enemmän. Ajattelin että se olisi ollut todella vaikea paikka minulle koska Ville tuhkattiin samassa paikassa. Sillon se iski Villekin oli täällä. Samassa uunissa. Paloi tuhkaksi. Se oli hetkellinen tunne ja nielaisin. Mutta muuten vaikka uunissa paloi ihminen en ajattelut mitään. Osasin sulkea sen työksi. Kun laitoimme luut jauhamiskoneeseen ja laitoimme tuhkan uurnaan en tuntenut mitään. En tiedä onko se hyvä vai huono asia. Työkaveri sanoikin että: Niin kauan kun se ei ole omainen työ on helppoa.

Jännitin paljon krematoriossa oloa mutta loppujen lopuksi päivä meni nopeasti enkä ole ajatellut asiaa kotona ollenkaan.


Välillä sen kuitenkin huomaa arkun läpi sen imelän tuoksun. Tässä työssä näkeekin paljon kauniita arkkuja. Osaan ajaa myöskin jo traktorilla. Eilenkin ajelin ympäriinsä hautuumalla kun veimme lämmittimiä paikalleen. Huomenna menen mukaan haudankaivuuseen taas ja päivällä opettajani tulee Joensuuhun. Minun pitä myöskin kertoa harjoittelupaikkaani että en tule enää kesän jälkeen. Harmittaa koska siellä on niin mahti työkaverit. Ilmoitin jo pomolle joka sanoikin että minusta on tullut todella hyvää palautetta ja jos tarvitsen suosituksia hänen nimeään saa käyttää. Aina on kiva saada positiivista palautetta työstä.

On kyllä pakko myöntää kun ajelee miesten perässä traktorilla saattaa mummojen päät aina hiukan kääntyä hautuumaalla. Olen ainut nainen siellä lukuunottamatta niitä jotka siivoavat hautuumaata. Istuttavat kukkia ja haravoivat. Samoin kun ekan kerran reisiluu osui käteen kyllä siinä hetken nieleskeli ulkona. Mutta luita nyt hautuumaalta yleensäkkin löytyy ;)

Tykkään tästä työstä todella paljon. Osaan jättää työt töihin en tuo niitä kotiin mukana. Enkä kerkeisikään tässä muutossa on niin paljon tekemistä. Herra Stadi muuttaa jo kesäkuussa tulevaan asuntoomme joka nyt varmistui meille. Minä menen heinäkuussa perässä. Vapuksi suuntaamme Helsinkiin. Emme olekkaan nähneet kolmeen viikkoon voisi sanoa että ikävä jo on. Ei varmasti ole helppoa yhtä äkkiä muuttaa saman katon alle kun näämme harvoin. Nytten yht äkkiä koko ajan. Jännittää ja pelottaa. Mutta hemmetin innostunut olen sinne lähtemään. Katuisin jos en lähtisi. Toivottavasti tulevaisuudessa työllsitysin hautauspuolelle. Helsingissähän on enemmän mahdollisuuksia.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hääleikki 12 kuukautta

Mustikalla hiusten värjääminen

Leikkejä halloween juhliin